Norsunluutorni

Huppista

2012-02-10T00:01:00.004+02:00

Koska kunnolla piirtäminen on aivan liian yliarvostettua.

Jaaa jos nyt tarkkaan mietitään, niin periaatteessa ostin vain välttämättömyyksiä. Mun "oho mistäs tuo reikä ilmesty"-farkut ehkä kaipasivat jo seuraajaa ja loput olivatkin pääasiallisesti kummipojan ristäisiä varten. Paitsi hei:

Ja lehmät lentää. Teidän olisi ehkä pitänyt nähdä kellosepän ilme, kun mainitsin, että ranneketta pitäisi pystyä lyhentämään itse. "Joo, ei muuten voi. Tai VOI toki, mutta ei se helppoa todellakaan ole..."

Noh, olen nyt seitsämän euroa köyhempi, mutta ainakin kyseinen aikarauta pysyy ranteessa. Ja ehdottomana bonuksena sekä omien että kanssaeläjien hermojen säästyminen. Mulla nyt on jo ongelmia Nominationin palojen kanssa, joten ehkä ammattilainen oli ihan jees vaihtoehto :D

Minä minä minä

2012-02-08T00:12:00.000+02:00

Että öitä vaan kaikille.

Keep calm and digi digi dum

2012-02-07T16:55:00.004+02:00

...digi digi dum. Rentoa suttailua, olkaatte hyvät:

Yritän tässä herätellä jonkinlaista piirto- tai edes luonnosinnostusta taas. Ja inspiroivana ystäväni toimii tällä kertaa F.T Island:

Liekö pojille joku mahdoton tehtävä raapasta kokoon musavideo, jossa ei seikkailla ajassa, ulottuvuuksissa tai sekoiteta muuten vaan pienen katsojaparan päätä? Meinas polla poksahtaa ihan kokonaan Hello Hello-kappaleen videota miettiessä.

Feikkisilmät

2012-02-06T13:47:00.004+02:00

Okei, en tajunnutkaan miten hemmetin vaikeaa on saada noista säädyllisiä kuvia; etenkin linssien kuvaaminen silmissä on kotoisin helvetin perukoilta.

Mutta siis tosiaan, linssit ovat korealaisen (ohohups, tää oli muuten puhtaasti sattumaa) CEO-merkin, ilman vahvuuksia olevat Xtra Super 2-tone-piilarit (kuka helkkari noita nimiä keksii?), sävy taisi tosiaan olla Chocolate tai ihan joku perus ruskea. Mun omat silmät ovat siis aikalailla siniset ja tietty kirkkaassa valossa, pupillien ollessa pienimmillään, oma väri näkyy tuolta alta. Ei tosin mitenkään häiritsevästi, kirkkaassakin valossa näyttää enemmän siltä, että silmiin vain heijastuu jostain sinistä.

Kaupanpäälinen! Ihan jäätävän suloinen sammakko(?)kotelo.

Ja tuoltahan ne sitten näyttää silmissä. Itse en tosiaan voi pitää niitä ilman laseja, koska näille vahvuuksille ei vaan yksinkertaisesti löydy värjättyjä linssejä mistään.

Piilarit itsessään ovat hurjan pehmeät, yllätyin aika kovasti, koska mun normilinssit ovat todella jämäkämmät ja sen takia oli pieniä vaikeuksia saada nuo ensimmäistä kertaa silmään. Käyttömukavuudeltaan kuitenkin ovat hyvin kivat, oikeastaan miellyttävämmät kuin ne "oikeat" voimakkuudella olevat linssit. Ja joo, tuo koko yllätti myös. Osasin odottaa, että 15 mm on halkaisijana iso, mutta kun ensivaikutelma oli lähinnä demonin riivaama :D Vertailuna mainittakoon, että mun normaalit kertakäyttölinssit taitavat olla halkaisijaltaan n. 14 mm ja ne menevät jo oman "värialueen" (joopa joo, mikä se sana on?) yli.

Seuraavaksi lähtevät testiin saman merkin Princes Mimi-setin vihreät linssit, kunhan saan ne kotiin asti. Vähän jännittää, jumahtaako paketti tulliin - jos ei, niin koko homma tulee halvemmaksi kuin Suomesta tilatessa (ruskeat ovat Cybershopin listoilta tilatut).

Today I don't feel like doing anything

2012-02-03T12:08:00.001+02:00

Niittiä ja nahkaa

2012-02-01T17:32:00.004+02:00

Olen ehkä aivan jäätävän innoissani siitä, miten korealaiset ovat potkaiseet käytiin tämän vuoden musiikkiaallon. Teema on...niittiä ja nahkaa, selkeästikin. Voi että, ihania poikia.

B.A.P - Warrior

Block B - Nanlina

Teen Top - Crazy (Dance version)

B.A.P on alalla ihan uusi tulokas ja kyseessä on jätkien ensimmäinen mv (mikäli ei lasketa Bangin ja Zelon duettoa), Block B tunnetustikin debytoi alkuvuodesta 2011 ja Teen Top on tuolla mittapuulla ihan veteraaniyhtye jo.

Jos vuosi alkaa näin, niin en malta odottaa mitä isoilla yhtiöillä on tiedossa lohikäärmeenvuotta varten.

I'm waiting for you

2012-01-31T15:25:00.004+02:00

Nyt on menossa sellanen klassikkosarja, joka on kait lähes pakollinen tsekattava jokaiselle aasialaisen draaman ystävälle. Eli siis romanttinen Boys Before Flowers (꽃보다 남자, Kgotboda Namja, vaihtoehtoinen käännös lie "Boys Over Flowers").

Kolmisen jaksoa takana ja olen ihan koukussa...

BBF/BOF omaa muuten yhden parhaimmista OST-biiseistä ikinä, eli SS501-yhtyeen Because I'm Stupidin. SS501 on muutenkin sarjassa aika hyvin edustettuna, koska päähenkilökaartiin lukeutuu Kim Hyun Joongin esittämä Yoon Ji Hoo.

Palaan asiaan, jos/kun saan katsottua kaikki n. 25 jaksoa läpi.

Elämän pienet ilot

2012-01-28T23:13:00.001+02:00

Mahdollisista typoista syytän kelloa.

Pitkästä aikaa

2012-01-28T21:32:00.003+02:00

Ei vaan oikeasti, se oli aika näky, kun pilkoin hullunkiilto silmissä kurkkua (...sitä vihannesta...) nuo silmissä. 15 mm on piilolinssille aivan helvetillisen suuri halkaisija ja muutos mun omiin, melko pienehköihin ja täysin sinisiin silmiin on aivan jäätävä.

Tilasin siis Cybershopista ruskeat (väri tais olla tarkalleen "Chocolate"?), ilman vahvuuksia olevat linssit ja voi että kun olen oikeasti tyytyväinen näihin. Muiden kommentit ovat tähän mennessä vaihdelleet aika rajusti tyyliin "voi ei miten söpö, näytät ihan nukelta" tai "voi apua, ei sua uskalla kattoa silmiin, ihan ku demonin riivaama"...

Ilman vahvuuksia siksi, koska mun myyrännäölle ei löydy tarpeeksi potkua omaavia linssejä laisinkaan, ne taitaa loppua jonnekin -4:n tienoille?

Oh the memories

2012-01-22T19:12:00.003+02:00

Lontoo

Koli

Kreeta

Roses are red

2012-01-20T08:19:00.003+02:00

Tämmöstä taas tänään, ois jostain syystä kova palo opetella käyttämään photoshoppia ees jotenkin päin. Kuva itsessään on joku kämänen kesällä otettu, mutta ei nyt ollut muitakaan sopivia testikohteita.

Ps. Arvatkaas keltä loppuu työt ensi viikolla? Ihan varmasti lomailen kunnon pätkän taas, laiskuus on yhä mun hallitseva luonteenpiirre.

Rakkautta

2012-01-17T10:28:00.006+02:00

No tämä nyt ei ainakaan liity mitenkään blogin varsinaiseen aihepiiriin, mutta voi kamala kun olen iloinen. Tämä on siis jatkoa sille pari postausta sitten esittelemälleni ostomorkkikselle! Postin setä kolkutteli tänään aamulla ovelle ja ojensi nimittäin tämmöisen:

(Älkää välittäkö tuosta kevyestä ylivaloituksesta...)

Kyseessähän on siis clutch-tyyppinen pikkulaukku, joka on kuitenkin niin mini, että sitä voi käyttää lompakkona ja ennen kaikkea suojakotelona kännykälle! Tummanharmaaseen viritelmään uppoaa varsin kätevästi puhelin, hieman käteistä, parit kortit (mulla lähinnä ajokortti) ja hieman ahtamalla myös kuulokkeet.

Tilasin laukun YesStylestä (YesAsian sisarfirma käsittääkseni) ja olen hyvin vakuuttunut koko puljun toiminnasta! En muista tarkkaa tilauspäivää, mutta parin päivän kuluttua tilaamisesta sähköpostiini napsahti meili, että pakettisi on lähtenyt matkaan - tästä viisi päivää ja tilaukseni oli jo raahannut persauksensa Hong Kongista kotiovelleni. Yhtä positiivinen fiilis jäi myös YesAsiasta. Tilauksen toimituksessa meni kauemmin, mutta se johtui lähinnä siitä, että tässä uudemmassa tapauksessa olin vahingossa valinnut (maksullisen) pikatoimituksen...

Kuitenkin, ei mitään turhan pitkiä odotteluaikoja ja yhtiö infosi todella mukavasti siitä, missä vaiheessa lähetys on menossa.

...ja hei, onhan tuo aivan ihana.

Höhö

2012-01-15T19:26:00.002+02:00

Mulla oli suunnitelmana raapustella jotain älyllistä ja tekstipitoista, mutta... punainen merenelävä vaan vei voiton, sori.

Mustekalat on vinkeitä otuksia piirtää. Ihan jo senkin takia, että ei tarvitse välittää meriheinän vertaa siitä, mites niiden lonkeroiden kuulus taipua anatomiallisesti oikein...

Lupauksia

2012-01-15T00:34:00.003+02:00

Joo, angst :D Ei vaan oikeasti, ei mitään tietoa taaskaan noista koulupaikoista - tosin musta tuntuu, että muita stressaa koko homma enemmän kuin minua itseäni. Mulla ei varsinaisesti oo nyt mitään paloa tai kiirettä opiskelemaan.

Sillä välin voinkin popitella taas hieman...

Yoo Mi Rae - Get It In

(Mi Rae on muuten Tiger JK:n vaimo - JK itse on yksi korealaisen hiphopin pioneereista)

MBLAQ - Run

Alempi biisi on ihan tuoretta tuotantoa MBLAQ:lta ja pienessä päättömyydessään miellyttää mun korvaa paljon enemmän kuin levyn pääraita "It's War". Varsin virkistävä tapaus, tahtoisin nähdä poikien esittävän tämän livenä :o

Adios amigos

2012-01-10T22:09:00.003+02:00

Jos otetaan tämmönen vähän myöhästynyt tiivistelmä viime vuodesta, niin tää kattaa mun vuodesta 2011 aika hyvin aikajakson 24.2 - 24.12...

Tykkään siis ihan hulluna erilaisista remixeistä ja hyvin tehdyistä mashupeista. Väkisinkinhän noista jälkimmäisistä tulee hieman sekavia, kun survotaan noinkin paljon yhtyeitä samaan kappaleeseen (lähes 40!), mutta kun tietää suurin piirtein kaikki kappaleet, tuollaisen kuuntelu osaa olla pirun hauskaa.

Ja kyllä, jos tunnistat ainakin yli 30, olet ihan höynähtänyt.

... eli tervetuloa kerhoon vaan.

Kyynel

2012-01-09T09:36:00.002+02:00

Ps. Tää ei edes ole se varsinainen hairahdus:

...mutta voiko tuota muka vastustaakaan?

Random

2012-01-08T23:09:00.003+02:00

On muuten lievästi motivaatiota tappavaa kuluttaa ensin tovi piirtolaudan itsensä etsimiseen; sen jälkeen metsästät sitä hemmetin kynää yli vartin....ihan vaan tajutaksesi, että sinulla ei ole lautaan sopivaa johtoa. Meinas pieni piirtohetki lipsahtaa pitkäksi.

Stop stop breaking my heart

2012-01-07T20:37:00.002+02:00

Ja sitten viikon musavideohehkutus, joka vähän…ehm…venähti:

Jonkinlaisen aikuistumisen läpikäynyt Teen Top julkaisi viime viikolla comeback-levyn ja musiikkivideon pääraidalle, Crazylle.

Minialbumin on tuottanut Brave Brothers ja…se kyllä näkyy. Tai siis lähinnä kuuluu, koska kaikki biisit ovat niin taattua Brave Soundia, että vannoutuneempi kuuntelija tajuaa ensitahdeista, kenen tuotosta sitä kuunnellaan. Muuttunut konsepti ja BB:n tuottama kappale tuovat aika väkisinkin mieleen esim. Man Man Ha Ni-levyn aikaisen U-KISS:n, johon on sotkettu jotain, josta tulee jotenkin 2PM-vibat. Ja jollain pelottavalla tavalla Justin Bieberin…

Mutta mitäpä sitä kiertelemään, tykkään tästä aivan hirveästi. Kappale on aika perus, taustabiitti itsessään tuo mieleen esim. After Schoolin Divan (joka on muuten myös Brave Soundia), mutta muuten tykkään kaikin puolin. Olen äärettömän tyytyväinen, miten aikaisemmin hieman varjoon jäänyt C.A.P on vihdoin nostettu sellaiselle jalustalle, jolle porukan johtaja kuuluukin.

Asia, josta eniten pidän, on tuo musiikkivideo. Etenkin HD-laatuisena se on aikamoista nannaa silmille; stylistit, lavastajat ja muu taustaväki on selkeästi työskennellyt hiki hatussa videon laadun eteen ja tulokseksi onkin saatu varsin napakka paketti, jossa jokainen osanen sopii yhteen musiikin kanssa. Varsinaisella juonella MV ei hohda, mutta tämä onkin enemmän visuaalista juhlaa.

Teen Topin stylistit ovat tosin olleet ainakin tämän vuoden ajan ihan hyvin tehtäviensä tasalla, mutta tätä konseptia varten luotu bad boy-fiilis on erityisen onnistunut. Nahkaa, niittiä, hopeaa ja paljon nättejä yksityiskohtia. Pojat näyttävät aivan hemmetin hyvältä kaikin puolin ja perinteiset, esim. MBLAQ:lle tyypilliset ylilyönnit loistavat poissaolollaan.

Mutta hei, T.O.P Median tyypit. Vaikka C.A.P saikin nyt ansaitsemansa osuudet ja Changjoakin kuullaan ihan mukavasti, kuka hemmetin ääliö siellä jakaa ne laulupalat? Niel tuntuu olevan äänessä aivan jatkuvasti, kun taas ennen suht esillä ollut Chunji on jemmattu jonnekin taustalle yhdessä Rickyn ja L.Joen kanssa (Ricky on laulaa lähes yhtä paljon kuin Kiseop aikanaan…). Jos parhaimillaan 13-jäseninen Super Junior saa edes välttävät lauluosuudet kaikille jäsenilleen, niin pitäisi siihen pystyä puolet pienemmälläkin porukalla.

B to the I to the G

2012-01-05T08:01:00.004+02:00

Tiedättekö sen fiiliksen, kun olevinaan saatte jo jonkin työn loppuun, mutta joku pieni, lievästi rasittava perfektionisti sisällänne naputtaa vieläkin, että "älä nyt helvetti kesken jätä". Ja näin vielä tuppaa käymään suhteellisten turhien juttujen kanssa?

Tämä pieni perfektionisti nimittäin valvotti minua eilen kahteen ja herätti tänä aamuna vartin yli seitsämän. Ja tätä saatiin aikaan; vasemmanpuoleinen oli se ns. valmis kuva, jonka sain jo eilen illalla aikaan, oikealla puolella se, jonka pistin kunnon muutosmyrskyn alle vielä aamulla:

Eipä siinä, tykkään tästä uusimmasta versiosta paljon enemmän kuin tuosta ekasta. Alkuperäinen idea oli siis simppeli ja lähti lähinnä halusta kokeilla uutta fonttia (joka muuten on TRON-elokuvan logofontti ja hämmentävän paljon samanlainen kuin U-KISS:n logossa käytetty).

Lopullinen kuva ei ole puhtaasti Illustratorilla tehty vaan tein viimeiset gradient-häivyttelyt, värimuutokset ja muut yksityiskohdat (mm. sanojen hohto) Photoshopilla.

Välivaiheita koko juttuun sisältyi arviolta n. miljoona...

...ja voihan olla, että pistän vielä taustan sanojen järjestyksen uusiksi. En edes tiedä miten jäätävältä tää näyttää muiden näytöillä :D

Mitäs mieltä olette?

Jatkopala

2012-01-03T20:09:00.000+02:00

Mjah, keskitys kusee, mutta kusekoot!

I know exactly what you’d say

2012-01-03T01:17:00.003+02:00

Tälleen taas taitojen notkistamiseksi vartin pikainen sommittelu, jossa harmittaa n. miljoona asiaa. Ehkä korjaan ne huomenna, ehkä en - nyt nimittäin vie uni siinä määrin voiton, että ei voi jaksaa.

Your heart is gone, my heart is strong

2012-01-01T23:42:00.002+02:00

Nyt viskaan yrittämisellä vesilintua ja totean "perkele, pitääkää tunkkinne". Olen aloittanut viime vuotta käsittelevän postauksen varmaan viidesti ja joka kerta se kuivahtaa kokoon alkumetreillä.

Joten kuittaan koko roskan sanomalla:

Kiitokset sinnikkäästi mukana roikkuneille lukijoille, niin uusille kuin vanhoillekin, nyt vaan leuka rintaan ja kohtia uusia pettymyksiä etc.

Koska vuosi 2011 oli minulle erityisesti hyvin musiikillinen vuosi, toivotan hyvää uutta vuotta tämmösellä monikielisellä pläjäyksellä:

Ayumi Hamasaki - Love song

J-One - Hot

JYJ - Empty

Viikon (yllättävä) biisisuositus

2011-12-30T00:54:00.003+02:00

Tämä biisi tuleekin vaihtelun vuoksi taiwanilaiselta yhtyeeltä nimeltään Misster ja sille on syynsä, miksi nämä kaverit jäivät mieleen. Tämäkin bändi on enemmän tai vähemmän vahinkolöytö, surffasin Youtuben sivupalkin kautta videosta toiseen.

Misster - Super Lover

Mutta niin, joko tiedätte, miksi nämä pistivät erityisesti silmään?
Kooooskaaa.....tatttraaaaa....ryhmän kaikki jäsenet ovat naisia. Yllätyyyyys! Kerrankin näin päin, onhan näitä naisiksi crossdressaavia kauniita poikia nähtykin jo aikamoinen määrä.

...biisikin on muuten aika tarttuva.

Opetteluttaa

2011-12-28T09:18:00.002+02:00

Oon nyt niin innoissani tuosta objektiivin valovoimaisuudesta, että en oikein jaksa edes panostaa itse kuviin sen kummemmin...huppistaheijaa.

Muutama räpsy, olkaatte hyvät. Olen hurjan tyytyväinen tuohon lahjukseen.

Väistämätöntä lesoilua

2011-12-25T16:12:00.003+02:00

Ja joulun suosikkipaketista kuoriutui tämmöinen mukavuus:

Tää oli aikamoinen ylläri, koska ko. objektiivin hankkimisesta puhuin viimeksi puolisen vuotta sitten, silloinkin ihan ohimennen. Glögihuuruissa räpsin siis eilen muistikortin ääriään myöten täyteen...

Nähtävästi myös tajuton kuulokkeiden tuhoamisvimmani oli kantautunut joulupukin korviin, koska sain langattomat luurit; nyt voin popitella aasiajumputuksiani ilman sitä jatkuvaa johdon nykymistä ja repimistä.

Ylläriiii

2011-12-24T23:07:00.000+02:00

Siinäpä se, tiivistetysti.

Nopeammin kuin uskoittekaan

2011-12-18T13:36:00.003+02:00

Lisää luonnoksia! Wuhuu!

Kameralla kuvaaminen ei tehnyt laisinkaan hyvää esim. tuolle kasvokuvalle, mutta eipä tuolla nyt taida olla sinällään mitään väliä, koska pelkistä harjoituksista puhutaan.

Hiphei

2011-12-18T11:25:00.003+02:00

Kymmenen huraa-huutoa skannerille, joka päätti lakata toimimasta!
Jee!
(Tämä on siis selittelyä kuvien laadulle, eheheh)

Yritän tässä pitää vähän taitoja yllä ja suttailin tälleen sunnuntain kuluksi parit luonnokset (joista suurin osa muuten päätyi roskiin). Nopeita luonnoksia siiiis.

Matka suttailun maailmassa jatkukoon, katellaan mitä saan aikaan... Pitkäaikaisen art blockin jälkeen on oikeastaan ihan kiva, että jokin onnistuu.

Blaablaablaablaablaa

2011-12-13T00:26:00.003+02:00

Tiesittekös, etta tämän vuoden puolella Etelä-Korea on tuupannut musamarkkinoilleen hilpeästi n. 60 uutta yhtyettä. Ja se…on muuten aivan helvetisit. Ihan vertailukohtana; vuonna 2009 uusia yhtyeitä oli alle 20.

No järkikin sanoo, että pakostikin osa bändeistä uppoaa Titaniciakin ripeämmin ja osa jää (toivottavasti) elämään pidemmäksikin aikaa. Itse olen iskenyt silmäni muutamaan yhtyeeseen, jotka ovat siis tässä:

TAKEN

TAKEN on aika rajusti mielipiteitä jakava, pienen firman uusi idoliryhmä, jonka itsekin leimasin heti alkuunsa Ö-mappiin. Pojilla on kuitenkin jo tässä vaiheessa hyvin uskollinen, hyvin kansainvälinen fanikanta, johon jäsenet ovat hyvin tiivissä yhteydessä (mm. vastailevat päivittäin epävirallisen faniklubin haastattelukysymyksiin).

Kuusijäseninen TAKEN debytoi alle kuukausi sitten hieman kornihkosti sanoitetulla "Young Boy"-kappaleella, jonka ohessa pojilta ilmestyi kaksi muutakin biisiä, balladimainen "Only You" ja nopeatempoisempi "Only You".

TAKEN on oma tapauksensa rookieryhmien joukossa lähinnä sen takia, että pojat itse ovat vastuussa suuresta osasta julkisuusimagoaan, joka on aikalailla harvinaista idoliryhmien keskuudessa.

Imagoviidakossa porukkaa johdattaa kauniskasvoinen leader Seung Won ja muita paikkoja täyttävät Da On (jonka lauluääni on muuten aika…ehm…jäätävä, sori mussu), Taehyuk, Seung Yul, Yoojun ja ranskalaissyntyinen, Kanadassa asustellut maknae Alex/Geunwoo.

MYNAME

MYNAME on tasalaatuinen, varsin laadukas ja hyvällä rahasummalla tuotettu viisihenkinen poikabändi, joka Block B:n ja B1A4:n tapaan päätyi heti debytoidessaan MTV:n hemmoteltavaksi; jätkien uran alusta on tuskin kuukauttakaan, mutta pojilla on jo oma ohjelma ja nämä napottavat useammassakin kanavan haastattelussa.

MN debytoi ehkä itseään hieman toistavalla poppirenkutuksella, joka kantaa nimeä "Message". Hurjat SM Entertainment-vibat tuova musiikkivideo ja biisi ovatkin loppuunsa aika kivoja ja yllättävän...hm...koukuttavia...

Bändi koostuu johtajansa Gunwoon lisäksi tanssia opiskelevasta Insoonista, luvattoman nuoresta Chaejin-maknaesta (-95!) sekä räppipuolen hoitavista Jun.Q:sta ja Seyongista.

(MYNAME näyttää muuten siltä, että pojat ovat vierailleet Block B:n vaatekaapilla)

AA / Double A

AA päätyi aikamoisen pyörityksen ja - jälleen kerran - ristiriitaisten fiilisten keskelle heti julkisuuteen päästyään. Jo ennen jäsenten julkistamista yhtye keräsi V.I.P:ien vihat ylleen, kun porukkaa kuvattiin "paremmaksi kuin Big Bang".

Toinen kohu olikin sitten porukan johtajan suunnittelema koreografia, jota on nälvitty ties millä sanoin (imho, Woosang osaa kyllä hommansa ja naisellisuudesta näkättäminen on jokseenkin naurettavaa, koska puhutaan musakulttuurista, jossa lähes jokainen mies juoksentelee jossain välissä mekko päällä - osa useammankin kerran).

AA:n riveissä keikkuu viisi jäsentä; leader Woosang, Aoora, Juwon, oikea maknae Hoik ja "visual maknae" Kimchi. AA on muuten ensimmäinen yhtye, jonka keskinäiset kyöhnäytymiset ovat pääseet jonkinlaisiin otsikoihinkin (settiä "omg Aoora and Kimchi are holding hands")…

Taidokas porukka on kuitenkin nähtävästi kyseessä, koska Woosang on entinen SM:n listoilla työskennellyt koreografi ja poikien debyyttikappaleen säveltänyt Aoora on tehnyt jonkinlaista soolouraa menneisyydessä. 1986 syntynyt Aoora on muuten poikkeuksellisen vanha uudeksi idoliksi.

Poikien debyyttibiisihän on siis "Because I'm crazy":

…ja pakko sanoa, että Aooralla on pari ruuvia ihan liian löysällä..

Block B

Block B on lähes vanhus, kaiken kokenut konkari loppuvuoden rookieiden joukossa, koska porukka rynni tiensä markkinoille jo keväällä ja ovat jo kertaalleen tehneet comebackinkin.. Seitsenjäsenistä ryhmää luotsaa lääkitysten tarkistusta kaipaava Zico, joka myös hoitaa räpin yhdessä Kyungin ja maknae P.O:n* kanssa. Jaehyo, Taeil, B-Bomb ja U-Kwon ovat enemmän vastuussa laulupuolesta.

Poikien debyyttikappalehan oli/on siis "Freeze!", joka on ehditty jo kieltämäänkin kertalleen olevinaan arveluttavan sisällön perusteella. Kesäkuussa Block B julkaisi jo minialbumin, josta vaahtosinkin kesällä ihan tarpeeksi...

* = P.O on kamalan tunteita herättävä henkilö, koska debyytin aikoihin raivopäiset Big Bang-fanit tuntuivat repivän poikaparalta pään irti T.O.Pn ja kyseisen maknaen yhtäläisyyksien vuoksi. Toista - tosin pienempää - ristiriitaa on aiheuttanut se, että monelle entisen Paranin P.O on se "ainoa ja oikea".

Jos nyt kirjoitan kamalan epäselvää tekstiä, niin pistetään se tuon jäätävän kurkkukivun ja muun pöpöisyyden piikkiin, jookosta?

Iik, joulu tulee

2011-12-03T16:30:00.002+02:00

Iik.

Niin fashionista, että heikompia huimaa

2011-11-26T20:36:00.002+02:00

...eli "puranpas vaatekaappini satunnaista sisältöä paperille". Voisin taas valittaa, miten piirtäminen ei luonnistu nyt ollenkaan, mutta enpäs jaksa :D

Tick tock, tick tock...

2011-11-24T09:23:00.001+02:00

Olen ihan ihastuksesta sanaton, vaikka tuo on vasta lyhyt versio. Palataan asiaan, kunhan saan kerättyä leukani lattialta, kasattu aivot kokoon jostain pöydän alta ja ylipäätään fanityttö-moodin pois päältä.

Drop

2011-11-23T00:39:00.002+02:00

Sain tuossa äsken katsottua siis sellaisen leffan kuin vuodelta 2009 olevan Dropin. Kyseessähän on jälleen japsituotantoa, ohjaajana Hiroshi Shinagawa. Tämäkin nähtävästi perustuu alunperin mangaan?
...ja valitsin elokuvan ihan googletuksen ja hakusanan "japanese movies like Crows Zero" tulosten perusteella.

Päähenkilö Hiroshi on 16-vuotias teini, joka haaveilee jengiin kuulumisesta. Tämän innoittamana poika vaihtaa koulua huonomaineisempaan julkiseen oppilaitokseen ja päätyykin heti ensimmäisenä päivänä hakatuksi. Sattumalta hän ystävystyy pahoinpitelijöittensä kanssa ja tästä potkaistaankin käyntiin melko vaiherikkaat vuodet, joihin mahtuu varsin runsas määrä alamäkiä.

Pelkurimaisen, tappelemista välttelevän Hiroshin lisäksi keskeisiä hahmoja ovat jengin varsinainen pomo, jonkinasteinen mielipuoli Tatsuya, ryhmän muut jäsenet (mm. varasteluun taipuvainen Lupin), Hiroshin siskon poikaystävä Hide ja Tatsuyan tyttöystävä Miyuki.

Sinällään alkuastelma on todellakin jo nähty: mangaan pohjautuva teos, uusi oppilas, väkivaltaisia opiskelijoita varsin messevillä hiustyyleillä, paljon verisiä tappeluita ja sivujuonena suhdeviritelmä naiseen. Crowz Zero (sekä I että II) muistuttavat Dropia niin vahvasti, että heikompia huimaa. Elokuvat tosin lähestyvät aihettaan aivan eri tavoin - ovathan Genji ja Hiroshi periaatteessa ihan eri universumeistakin.

Poikien yhteistyö ei ota aina tuulta alleen...

Siinä missä CZ on melko selkeästi eräänlainen vakavamielisempi kasvutarina tummilla sävyillä ja opetuksilla toveruudesta, Drop suhtautuu asiaansa paljon kevyemmin. Hahmojen välinen dialogi on kevyesti naljailevaa, värit kirkkaampia ja oman koomisen twistinsä tietenkin tuo kontrasti tempperamenttisen Tatsuyan ja melkoisen tappeluhaluttoman Hiroshin välillä. Toki leffassa on jonkinlainen opetuskin, mutta se on kuopattu melkoisen syvälle kaljatölkkien ja ruttaantuneen pellin alle.

Vaikka Drop osaa olla melkoista aivot narikkaan-viihdettä, se ei sovi kaikille. Dropin väkivalta on paljon julmempaa ja selkeämmin näytillä kuin mitä CZ:ssa. Koska elokuva on muilta osa-alueiltaan paljon kevyempi, ei hahmojen runnomisessa arastella; ihmisten kasvoja poljetaan lasinsiruihin ja ihan pahaa tekee katsoa, miten porukkaa piestään päähän pesäpallomailoilla.

Juonellisesti Drop on heikompi kuin Crows Zero. Siitä puuttuu varsinainen punainen lanka, loogisuus loistaa poissaolollaan ja varsinaista kiinteää päämäärää ei ole. Toki juttu kantaa ihan hyvin alusta loppuun, mutta ilman notkahduksia ei selvitä. Aikajana on myös hieman hämärä (tosin tämä voi johtua siitä, että katsoin leffan pienissä pätkissä).

Pakko viskata elokuvan visuaalisilla suunnittelijoille bonukset siirtymäkohdista, jotka on toteutettu sarjakuvaruuduin. Toimii tässä tapauksessa (tosin tätä voi verrata myös CZ:n toteutustyyliin, joka on selkeästi sarjakuvamaisen graafinen ilman ylimääräistä korostusta).

Loppuarviona on vaan sanottava, että tykkäsin taas tästäkin elokuvasta. Ei mikään mahtava tai paras, mutta mukava keskiverto raina, jonka voi katsoa hyvillä mielin uusiksikin. Toisaalta taidan olla leffan ominaisinta kohdeyleisöä, joten tämänkin arvioinnin luotettavuutta voidaan epäillä...

…ja kyllä, olen ehkä itkupilli, mutta leffan viimeiset puoli tuntia istuin tippa linssissä näytön edessä.

"But it says 'Love and Piece' on it..."

2011-11-22T07:48:00.003+02:00

Oho, onpas blogi päässyt vähän unohtumaan. Oon töiden jälkeen yleensä niin tööt, että en jaksa erityisemmin tehdä mitään järjellistä. Ajattelin panostaa vähän viikonloppuna ja vastailla niihin haastekysymyksiin.

Tänään kuitenkin seuraa jatkoa mun Crows Zero-putkelle eli pistän pyörimään japsileffan nimeltään Drop. Eli teemaltaan samanhenkistä turpaanpieksentää lie luvassa, en edes tiedä tarkalleen.

Joo, tämä nyt oli vähän tämmönen "elossa ollaan"-ilmoitus :D

Ei sanoja

2011-11-13T17:29:00.000+02:00

Hullu fanityttö-varoitus

2011-11-07T00:37:00.002+02:00

Kwon Ji Young!
Dong Youngbae!
Choi Seunghyun!
Kang Daesung!
Lee Seunghyun!

Ei vaan voi kuin olla iloinen. En ole varmaan ikinä ollut näin sekaisin kenenkään puolesta tai ylipäätään minkään takia. Onnea BIGBANG!

(kattokee MTV EMAn tulokset, jos olette vähän pihalla tästä)

Meikkilaatikon äärellä

2011-11-05T15:05:00.004+02:00

Tiedättekös mitä vihaan? Sitä, kun saat loisteliaan idean meikkaamisesta ja sitten tajuat, että pärstän ollessa kuvausvalmis, on ulkona aivan hemmetin pimeää ja kaikista kuvista tulee epämääräisen hämäriä ja/tai keltaisia. Noin, siinä on selitelty kuvien laatu, sitten itse asiaan:

Läpsin tänään naamaani varmaan puolet rajauskynävarastoistani ja jouduin toteamaan, että eihän nuo piru vie näy missään (ainakaan kuvissa). Luonnossahan meikin vahvuus on luokkaa "mummot vaihtavat toiselle puolelle katua, kun kävelen vastaan", mutta se ei nyt välity ihan tahtomallani tavalla.

Ostoslistalle muuten lähtee nyt muutama pari irtoripsiä. Tahtoisin myös kokeilla värillisiä piilareita, mutta eipähän niitä näin sokealle ole tehtykään.

Tahdoin tehdä jotain visual kein suuntaan kallistuvaa, mutta tämä taitaa olla ihan liian arka ollakseen oikeaan genreen lukeutuva. Alkuperäinen kötöstyshän näytti siis tältä:

Oikeasti hurjaa, miten paljon 15-20 minuutin aikaero tekee, kun puhutaan valon määrästä. Kuvat on otettu täsmälleen samalla paikalla.

There is no such things as a fair fight part 2

2011-11-05T11:05:00.003+02:00

// Muistakaas käydä viskelemässä niitä kysymysten numeroita tuohon alempaan postaukseen! //

Totesin, että ehkä mun aivotoiminta ei ollut parhaimmillaan kello neljä aamuyöllä, joten naputtelin koko Crows Zero-roskan aikani kuluksi uudestaan. Eli uusittu, toivottavasti parempi ja ainakin helvetin paljon pidempi versio, olkaas hyvät:

Crows Zero (japanilaisittain Kurõzu Zero, クローズZERO) on vuonna 2007 valmistunut, alansa jonkinlaisen legendan Takashi Miiken (One Missed Call, Ichi The Killer, Happiness of the Katakuris) ohjaama toimintapätkä, jonka juoni pohjautuu Takahashi Hiroshin mangaan Crows.

CZ:n juoni kertoo yksinkertaisesti Suzuranin poikakoulun oppilaista ja näiden yrityksistä "valloittaa" koulu omiin nimiinsä. Tämä hoituu väkivaltaa kaihtamatta nyrkkien avulla. Tarinan keskiössä on päähenkilö Takiya Genji (Oguri Shun), yakuza-pomon poika, joka on siirtynyt kesken koulunkäynnin Suzuran listoille. Koulussa hän saakin vastaansa sillä hetkellä korkeimmalle kohonneen Serisawa Tamaon (Yamada Takayuki) kannattajineen - yksi näistä sattuu vielä olemaan Tokio, Genjin lapsuudenystävä.

Elokuvassa seurataan siis sitä, kuinka Genji lähtee etenemään nollapisteestä kohti päämääräänsä keräämällä itselleen seuraajia muista oppilaista ja kilpailevista ryhmistä. Saadaanpa juoneen sotkettua nainenkin, laulajan uraaja aloitteleva nuori Aizawa Ruka (Kuroki Meisa).

Genjin ja Serisawan ohella muita tärkeitä hahmoja ovat koulun entinen oppilas, nykyinen yakuzan pikkukriminaali Katagiri Ken (Yabe Kyõsuke) sekä Genjin kakkosmiehiksi nousevat Makise ja Chuta. Unohtamatta myöskään koulun vahvinta, itselleen sivustakatsojan roolin valinnutta Rindamania (Motoki Fukami).

Crows Zero on elokuva, jota voi oikeastaan katsoa kahdella tasolla. Sen voi nähdä aivot täysin nollaavana turpaanmättönä tai sitten sen voi nähdä eräänlaisena kertomuksena itsensä etsimisestä, ystävyydestä ja unelmista. Uskoisin, että suurin osa näkee sen lähinnä aivot narikkaan-viihteenä…

Kuten "poikien mangaan" pohjautuvissa elokuvissa/sarjoissa yleensäkin, ystävyys, liittolaisuus on Crows Zerossa hyvin tärkeä teema. CZ:ssä ei ole keinotekoista hyvän ja pahan jakoa kahteen, koska kaikki hahmot ovat pohjimmiltaan täysin samassa tilanteessa ja jokainen on hieman hukassa tai pulassa. Kyse onkin lähinnä vain siitä, ketä kannattaa, miksi ja miten kauan. Vastapuolen jäseniä ei varsinaisesti vihata missään välissä; toisena aikana, toisessa paikassa kaikki voisi mennä aivan toisin. Ystävyyskin ilmenee enemmälti tekojen kuin sanojen avulla.

Hahmoilla on myös hyvin vahva käsitys kunniasta ja siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Esimerkiksi teräaseiden käyttö ja naisiin tai sivullisiin kohdistuva väkivalta ovat ehdoton ei; näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus omilta kannattajilta.

Tykkään tästä enemmän kuin trailerista, joten... Eli elokuvan alkutekstit.

Elokuvan tunnariksi laskettava kappale I Wanna Change tiivistää jotenkin sen kaiken, jota nyt yritän tässä selittää. Biisin leffasta poimittu käännös menee jotakuinkin:

"I see flock of birds without wings
Striving to survive
Still unaware of what they are
Wings burned by the sun
They can't even fly, but
They all have one ambition
'I wanna fly and keep flying'"
--
"Word to my friends
Living on the wild side
'What does it mean to live as yourself?'
Breaking free from the sell
that holds you"

Crows Zero pyörii muutenkin todella vahvasti tuon korppi-vertauksen ympärillä. Koulun ympärillä lentää koko ajan lintuja ja oppilaat vertaavat itseään kyseisiin eläimiin: on parempi olla korppi, jonka siivet on katkottu, mutta joka silti yrittää lentää, kuin olla korppi, joka on elänyt koko elämänsä häkissä, yrittämättä pakoa.

Ja sitten ne muut ansiot: CZ on hyvin tyylikkäästi kuvattu, muutamia pieniä kömmähdyksiä lukuunottamatta - Takashi Miikelle on vaan pakko nostaa tässä hattua, elokuvan tunnelma on aivan omanlaisensa. Värimaailma on kautta elokuvan yhtenäinen, hieman synkkyyteen taipuva, leffan yleishenkeen sopiva.

Lavastajat ja valomiehet ovat päässeet leikkimään erilaisilla ympäröistöillä aina räpsyvävaloisesta kellarista kaatosateiseen pihamaahan ja pelkästään liekeillä valaistuun varastohalliin. Lavastus on muutenkin mukavan nuhjuista; Suzuranin koulun seinät ovat sisältä ja ulkoa täynnä erinäisiä kirjoitelmia ja graffitteja, joka paikassa lojuu täysin epäloogisia esineitä ja kaikki on vähän hajalla.

Hahmojen ulkoinen olemus soveltuu taustaansa varsin mainiosti, aina eeppisiä, fysiikan lakeja rikkovia animetöttörötukkia myöten. Tässä vaiheessa pitää myös nostaa hattua maskeeraajille, jotka ovat tehneet huipputyötä mustelmien, ruhjeiden ja veriroiskeiden kanssa. Puvustuksen kanssa ei ole lähdetty kikkailemaan liikoja, koska elokuvan aikana oppilaat pyörivät lähinnä Suzuranin alueelle eli luonnollisestikin koulupuvuissa.

Koska elokuvasta varmaan 80 prosenttia on pelkkää tappelua ja vastapuolen mulkoilua, on siitä pakko sanoa pari sanaa. En ole hetkeen nähnyt elokuvaa, jossa taistelut on koreografioitu yhtä hyvin. CZ:n tappelut ovat varmasti olleet piikki suunnittelijansa lihassa, koska ne ovat hyvin vauhdikkaita ja näyttäviä ja koko roska on pitänyt saada toteutettua suurelle ryhmälle. Koordinointi kuitenkin toimii ja kaikessa ninjailussaan elokuvan toiminta näyttää vaan pirun hyvältä. Jonkinlaista mielikuvitusta on jouduttu käyttämään, koska tuli- tai teräaseita ei käytetä. Tämä siis tarkoittaa näyttäviä potkuja, pesäpallomailoja ja lenteleviä penkkejä…

Itse pidin Crows Zerosta juurikin sen omanlaisen monitasoisuutensa vuoksi. Jenkki-elokuviin tottuneelle on mukavaan vaihtelua nähdä leffa, jossa hahmoja ei edes yritetä pakata mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin. Ja koska olen myös toimintelokuvien suuri ystävä, nautin hyvinkin paljon leffan korkealla sykkeellä kulkevasta, vauhdikkaasta juonesta. Muutenkin olen niin heikkona erilaisiin ystävyys- ja veljeysteemoihin, että pakkohan tästä oli tykätä.

Jookosta kookosta

2011-11-04T08:39:00.003+02:00

Ottasko tämä tuulta siipiensä alle? Tää on tää useammassakin blogissa pyörinyt lista, eli viskatkaa kommenttiboxiin niiden kysymysten numero, johon tahdotte vastauksen.

Mulla ei oo oikein ennen onnistunut mitkään kysymyspostausten tapaiset viritelmät, mutta josko tämä :D

There is no tomorrow

2011-11-02T09:49:00.004+02:00

Tietynlaiset toimintaleffat saavat minussa aikaan hervottoman energia- ja adrenaliinipuuskan, jonka vaikutukset näkyvät vielä useammankin päivän päästä. Tosiaan molemmat Boondock Saintsit ja molemmat Crows Zerot aiheuttivat tällaisen reaktion (vaikka imho molemmissa kakkososat ovat ykköstä heikompia, mutta vähät nyt siitä...).

Jos jollain on mielessä joku jäätävän hyvä aasialainen elokuva, niin nyt saa suositella. Kauhu ei uppoa ei mitenkään päin, joten ne vinkit voi unohtaa :D

Ja vielä viikon kulutetuin biisi ihan MV:n kera. YG ei vaan taida päästää Taeyangia pois aavikolta...hm....ikinä? Tämä siis viittaus musiikkivideoihin Tablon Tomorrow, Big Bangin Love Song, Tonight ja Tell Me goodbye. Poika-parka...

Halloween-huuruja

2011-10-27T21:35:00.003+03:00

Koska töissä oon tuijotellu jo pari päivää muovipääkalloja ja noidanhattuja - se yhdistettynä aivopesuun rinnastettavissa olevaan "perinteikkääseen" aasiapoppiin, niin...noh. Vähemmästäkin menee ajatukset ristiin.

Eli tämän viikon soittolistat ovat täynnä ZE:An ja The Bossin biisejä (kiitos Idol League). Ja vaikka ei poikien oma musiikki nappaisikaan, niin ei noita nyt voi ainakaan vihata:

Injoon beatboxaa, Mika laulaa ja Hyunmin soitteleepi kitaraa siis. Nippelitietona voisi sanoa, että Mika on muuten sukua 2PM:n Junsulle (tai Jun.K:lle, miten sen nyt tahtoo ilmaista).

Awimmaweawimmaweeeeeee. Kevinin (oikeanpuoleisen rivin viimeinen, se jolla on hattu) ääni on aikas huima.

Oon muuten niiden muovipääkallojen lisäksi tuijotellut ihan tarpeeksi erinäisiä joulukuoseja ja pakko sanoa, että olen pirun kiitollinen siitä, että töissä ei soi radio: viskaisin koko laitoksen ikkunasta ulos, jos joutuisin kuuntelemaan joululauluja marraskuun alusta lähtien.

Virallinen valituspostaus

2011-10-24T11:56:00.007+03:00

Joku voikin huomata, että mitään punaista lankaa tällä postauksella ei tosiaankaan ole ja aiheet liittyvät toisiinsa vain hippusen hipoen.

Miten jumissa ihminen voi olla? "Uusi teksti"-välilehti on ollut varmaan puolisen tuntia auki, mutta en vaan saa mitään aikaan. Koko ajan on sellainen olo, että tahdon piirtää, tahdon kirjoittaa, valokuvata ja päivittää blogia, mutta päässä lyö tyhjää.

Piirtäminen tökkii taas, paras saavutus oli eilisen lastentapahtuman kasvomaalausrupeama. Kahden tunnin aikana sudin reilut 50 minimaalausta muksujen naamoihin ja tauottoman parituntisen jälkeen olinkin niin tööt, että laskeskelin kassan sisältöä aivan aivokuolleena ja ryystin ilmaiskahveja. Perjantaina uudestaan, töttöröö. (Sinällään vähän koomista, että en kuulu noita tapahtumia järkkäävään järjestöön, teen tuota palkatta ja ihan vaan vapaaehtoisesti, vaikka en edes oikein pidä lapsista. Wut the...?)

Olen nyt jo aivan järjettömän väsynyt koko ajan, kiitos hieman vinksahtaneen unirytmin ja kofeiinikulutuksen. Saa nähdä, miten pahasti nuupahdan ekalla työviikolla. Voi olla, että minusta ei juhlivaa synttärisankaria saa enää perjantaina.

Edelliseen viitaten siis: täytän loppuviikosta komean kurppamaiset 20-v. Tähän ei voi muuta sanoa kuin "hui helkkari". Ikäkriisin kourissa olenkin vellonut viimeisen vuoden.

Eli tämä kait oli tämmönen pienimuotoinen pahoittelu siitä, että en oikein saa mitään tälläkään tantereella aikaan.

Viskataas loppuun vaikka koneen syövereistä löytynyt, pahasti kesken jäänyt työ, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Tunnistatteko?

Harmittaa kyllä, että jäi kesken: nykyään tuosta ei löydy kuin jpg-versio eli layerit ovat mennyttä kamaa. Tiedostoja penkoessa löysin mm. keskeneräisten töiden hautausmaan ja loisteliaasti nimettyjä töitä (miltäs kuulostaa tiedostonnimi "paskapeura"?).

Turistiräpsyjä

2011-10-17T02:15:00.004+03:00

True taitelija olisi toki vääntänyt kasaan vitsikkään sarjiksen koko reissusta, mutta koen nyt kameran kynää paremmaksi ystäväksi :D Ja täähän menee Ostos-tv:stä tutulla meiningillä: Eikä tässä vielä kaikki (= saatte hämmästellä matkakuviani enemmänkin, kunhan kahlaan nuo päälle 800 fotoa läpi).

Kohteenahan oli siis Kreeta ja turistialue Plataniaksessa, vaikka käytiin pyörimässä myös Hanian ja Heraklionin suunnalla.

High high

2011-10-08T09:26:00.002+03:00

Täytepostausten aatelia eli ilmoitus siitä, että kipitän kohta kohti lentokenttää! Eli kukaan ei ole syönyt minua, vaikka blogi hiljeneekin toviksi.

Nähdään viikon päästä siis. Ja koska ihmisille tulee kuitenkin ikävä mun iänikuisia linkittelyjäni, toivotan itselleni hyvää matkaa tämän kappaleen turvin:

Viikon leffasuositus

2011-10-04T22:27:00.003+03:00

Attack On The Pin-up Boys. Kyllä, nyt on hyvä hetki kyseenalaistaa mun elokuvamaku, koska olen nauranut kohta tunnin putkeen ja happi loppuu ihan just.

Hilpeitä illanjatkoja vaan teillekin.

Ps. Tää leffaa saattaa vaatia tiettyä fanituksen astetta SuJua kohtaan.

Kartalla

2011-10-04T09:21:00.003+03:00

No, jos vaikka ensin yrittäs selvitä sieltä Kreetalta takasin yhtenä kappaleena. Se sitten tuokin aika hyvän päivitystauon seuraavalle viikolle, sitten jos tekis comebackin helvetillisen kuvamäärän kanssa.

Koska Yoseob.
Koska Junhyung.
Ja koska tämä on taas näitä biisejä, joiden levyversioista en erityisemmin piittaa, mutta live-pätkät saavat sitten pomppimaan tuolilla.
Jaaaa koska tuo on faneille omistettu kiitosbiisi, joka on nähtävästi suurimmalta osalta Junhyungin ja Yoseobin itsensä tekemä. Beauty and the Beast ja silleen~

Meinaa mielikuvitus loppua kesken

2011-09-30T12:25:00.001+03:00

Menee vähän tuskaiseksi tuo faktojen keksiminen hiljalleen. Vanhoja pitäisi korjailla tuossa ehtiessään, koska joskus vuoden 2010 tammikuussa julkaistut jutut eivät vaan voi pitää enää paikkaansa :D

Että semmosta

2011-09-27T13:09:00.000+03:00

Sekalaisia vol miljoona

2011-09-26T14:21:00.002+03:00

Tuo on pistänyt silmään ennekin, mutta se nyt tuli lähinnä mieleen tästä:

Infinite - Paradise

Supernaturalissa (once again) on muuten ehkä minua eniten miellyttävä tuollainen tilanne, kun kuvataan Samin yrityksiä ottaa yhteys kehostaan poispotkitun Deanin henkeen mm. spiritismilaudan avulla.

Sitten muutama random suttu luonnosvihkosta:

Jaa vielä loppuun hupina tehty "banneri", joka tuskin pääsee varsinaiseen käyttöön:

Nostalgia

2011-09-25T00:36:00.004+03:00

(Kansas - Carry On Wayward Son)

(Bon Jovi - Wanted Dead Or Alive)

Arvaattekos, mikä sarja (tai sen soundtrack) aiheuttaa tällä kertaa sen, että istun tippa linssissä koneen ääressä? Olen tosin vähän huono fani, koska kuutoskausi on yhä kesken...

Tosin yritän potkia vähän pirteämmän fiiliksen päälle ja laitan pyörimään You're Beautifulin. Pelkästään sarjan alkuastelma on mukavan vinksahtanut; päähenkilö on nunna, joka joutuu ottamaan kaksoisveljensä paikan poikabändissä ja teeskentelemään siis miestä itsekin. Ja voi, käsikirjoittajat ovat päässeet irroittelemaan tuon huumoripuolen kanssa ihan kunnolla. Tunnen välillä niin jäätävää myötähäpeää toilailevien hahmojen puolesta, että on pakko ottaa katsoessa kunnon pausseja.

You've fallen for me

2011-09-23T09:31:00.008+03:00

Korealaisissa sarjoissa tuppaa monesti olemaan se hyvä puoli, että kausia on hillitysti vain yksi ja jaksoja keskimäärin 15-22. Tämän takia onkin helppo katsoa useampi sarja alusta loppuun melko nopealla tahdilla. Joten, sarjajauhantaa, whii!

Nämä tv-sarjoista kertovat postaukset löytyvät sitten tuolta Elokuvat-tunnisteen alta, en viitsinyt tehdä omaa. Ja tämä nyt on aika vähäkuvainen postaus, koska en jaksanut pelleillä screen shottien kanssa, pahoittelut siitä.

Sain juuri katsotuksi sarjan nimeltään Heartstrings (You've fallen for me / 넌 내게 반했어 / Neon Naege Banhaesseo). 15 jaksoa kattavan romanttisen hömppäsarjan päätähtinä heiluvat Park Shin Hye (mm. You're Beautiful) ja CNBLUEn vokalisti Jung Yong Hwa (myöskin näytellyt You're Beautifulissa).

Periaasialaiseen tapaan sarja on ahdettu niin täyteen erilaisia ja hieman vinksahtaneitakin, saippuasarjamaisia juonenkäänteitä, joten juonta on pakko kuvata vain pääpiirteittään. Juonen pääpaino on rakkaussotkuissa, mutta taustalla kuljetetaan myös selkeämpää punaista lankaa.

~~~~

Pääpari käy samaa koulua, Lee Shin (Yong Hwa) opiskelee pääaineena modernia musiikkia ja soittaa siinä ohella bändissä nimeltään The Stupid. Isoisänsä luona asuva Lee Kyu Won (Shin Hye) puolestaa opiskelee perinteistä korealaista musiikkia ja instrumentteja.

Lee Shin ja Lee Kyu Won saadaan marsitettua yhteen yhteisen projektin merkeissä, kun koulu päättää pistää pystyyn musikaalin. Tässä vaiheessa soppaan saadaan sotkettua Lee Shinin ensirakkaus, koreografi-opettaja Jung Yoo Sun ja Brodwaylta mukaan suostuteltu ohjaaja Kim Suk Hyun ja kunnianhimoinen, varsin suorituskeskeinen koulutoveri Han Hee Joo.

Kylmäkiskoisen, koulun suositun kaunispojan Lee Shinin ja omia polkujaan kulkevan, lämminsydämisen Lee Kyu Wonin alkutaival on - yllätysyllätys - aivan järjettömän kivikkoinen ja pari tuntuu lähinnä vihaavan toisiaan ensimmäisen kymmenen jakson verran. Mutta kuinkas sitten kävikään…

~~~~

Toisin kuin aikaisemmin katsomani City Hunter, tämä sarja ei niinkään juhli suurella budjetilla tai eeppisellä juonella. Se on vaan rehellisesti romanttinen high school-sarja, joka on niin siirappia, että jopa allekirjoittanut itki silmät päästään viimeistään parin viimeisen episodin kohdalla. Yllätinpäs itseni myös hönkimästä alituiseen lauseita tyyliin "typerä mies, EI NOIN VOI TEHDÄ, tee jotain, pelasta tilanne!!" tai "EI, IDIOOTIT, väärä ajoitus! Väääääärä!" :D

…tässä välissä olisi varmaan asiallista tunnustaa, että kelasin aivan hemmetin paljon osia yli. Juoni tuntui junnaavan niin pahasti paikallaan niinä hetkinä, kun koulun henkilökunta pohti ja puntaroi musikaalin kohtaloa ja kaavaili ilkeyksiä toistensa päiden menoksi. Anteeksi nyt, mutta tylsää. Heartstrings on selkeästi tarkoitettu romanttiseksi tarinaksi, koska sarjan muut elementit eivät pelanneet yksiin huonostikaan.

~~~~

Näyttelijöistä on hieman paha sanoa mitään, vaikkakin naispääosaa esittävä Park Shin Hye tekeekin ihan kelpoa työtä esittäessään omatuntonsa ja tunteittensa kanssa painivaa Lee Kyu Wonia.

Jung Yong Hwasta muuten näkee, että hän on muusikko; kun tyypille isketään kitara käteen ja mikki eteen, on mies täysin elementissään ja koko olemus vaihtuu toiseen. The Stupidin jäsenet on muutenkin nähtävästi valittu oikean soittotaidon perusteella, koska rumpalia esittää CNBLUEn rumpali Kang Min Hyuk ja kitaran takaa löytyy F.T Islandin entinen jäsen Oh Won Bin.

Puvustuksesta on mainittava sen verran, että se oli hyvinkin miellyttävää katseltavaa läpi sarjan, jokaiselle hahmolle oli saatu lyötyä omanlaisensa leima ihan vaan vaatteiden perusteella.

~~~~

Katsokaa ihmeessä, jos kaipaatte jotain suloisen imelää hattaraa. Jos puolestaan kaipaatte jotain viiltävän terävää, älyllistä ja ennennäkemätöntä, niin kiertäkää koko sarja mahdollisimman kaukaa :D Odotuksia ei kannata hinata kovin korkealle; parhaiten sarjasta nauttii, kun päästää hieman vapaalle ja antaa aivojensa sulaa ihan rauhassa siirappina lattialle.

Itse kyllä tykkäsin Heartstringsistä hyvinkin paljon, vaikka yleensä välttelen romanttisia sarjoja/leffoja aika ahkerasti. City Hunter oli mukavan pehmittävä aloitus turpaanpieksämisineen, nyt näinkin imelä sarja meni alas ilman ongelmia.

~~~~

Ps. Meinasin muuten sanoa jotain negatiivista siitä, miten sarja sitten päätettiin lopettaa (esim. aika nopeita, erikoisia ratkaisuja), mutta mieleeni poksahti Supernaturalin Chuck:

"Endings are hard. Any chapped-ass monkey with a keyboard can poop out a beginning,

but endings are impossible.

You try to tie up every loose end, but you never can. The fans are always gonna bitch. There's always gonna be holes. And since it's the ending, it's all supposed to add up to something.

I'm telling you, they're a raging pain in the ass."

Tottahan se.

Pps:

Jung Yong Hwa - You've Fallen For Me

Uusinta

2011-09-22T18:45:00.004+03:00

Eipäs tässä kait muuta asiaa, värittelin vain testiksi tuota jo aiemminkin nähtyä luonnosta.

Menenkin tästä potkimaan vähän seiniä M! Countdownin tulosten takia, pärkkele.

Hyvä fiilis

2011-09-22T12:50:00.005+03:00

Mun kielitaito on siis kuunnellessa tasoa "blaablaablaaJÄÄTELÖblaablaablaaYSTÄVÄTblaablaaNIINKÖ?
blaablaablaaSUUUUPERRRJUNIORRRRblaablaaNUUDELEITAblaablaaHEIHEIblaa"

Tosin kerran yllätin itseni ja piti tovin verran epäillä omaa kuuloaan, kun olin aika varma, että poimin ruokakeskustelun seasta sanan "kissa". Siinä vaiheessa, kun koko studion väki alkoi matkia kissaa, oli pakko uskoa kuulleensa ihan oikein... :D Tarina ei tosin kerro, että miksi helvetissä.

Aikatauluihminen

2011-09-20T09:27:00.003+03:00

Tää meneen nyt kastiin "ohi teeman" ja "ylimääräiset", mutta menkööt:

Printtailin kalenteriini uuden kannen (köhfanityttököh) ja pakkohan se on esitellä! Valkkasin itse kalenterinkin sillä perusteella, että siinä on etusivun alla tasku, johon saa vaihdettua itseään miellyttävän kuvan.

Jostain syystä äiti katsoi minua lievästi oudoksuen, kun sanoin tulevani nyt hyvin säntilliseksi ihmiseksi. Kun totesin samaa kaverille, sain vastaukseksi naurua. Pitäskö tästä nyt loukkaantua? :D

Ja siinähän nyt tosiaan komeilee seitsämän kappaletta U-KISSin poikia.

Pakkopullaa

2011-09-19T20:49:00.004+03:00

Tää menee taas vähän kastiin "nyt perkele piirrän vaikka henki menis". En ole vieläkään erityisen läheisissä väleissä Photoshopin ja piirtolaudan kanssa.

Olen taas aivan heikkona kitaraversioihin eri biiseistä, joten pakkosyötän niitä teillekin:

Infinite - Can U Smile (remake)

No joo, mulla on muutenkin tämän viikon urakkana opetella tunnistamaan Infiniten pojat toisistaan. Piru vie, ei niitä ole kuin seitsämän, mutta silti tulen hulluksi... Opin oikeastaan kaikki Super Juniorin 13 jätkää nopeammin ja yksinkertaisemmin kuin nämä. Oppimisen siivittämänä katsoin Intimate Noten SuJu-jakson ja nauroin niin paljon, että päätä särki koko illan... :D

Ahmija

2011-09-17T10:10:00.003+03:00

Faktaa pukkaa, eli fakta numero 29:

Tosiaan, mitä yksityiskohtaisempaa ja turhempaa tietoa, sen parempi. Tankkaa infoa vaikka atsteekkien hautajaisrituaaleista, Japanin poliittisesta järjestelmästä tai vaikka kultakalojen ruuansulatuksesta, jos se nyt vaan sillä hetkellä kiinnostamaan. Mutta autas armias, jos on pakko lukea jotain...

Vastavirtaan

2011-09-16T12:26:00.005+03:00

Raapustelinpas Music Bankia odotellessani vähän uutta ulkoasua, joka on kieltämättä turhan sairaalahtavan vihreä, mutta menkööt ainakin näin väliaikaisena. Miltä näyttää?

Ja vastavirtaan lähinnä sen takia, että tuo on melko kaukana syksyfiiliksistä, joita sitten hehkutankin pari riviä alempana.

Syksy tulee ja mun musamieltymykset taipuu sen mukaan. Nyt tekee vaan mieli kuunnella biisejä, jotka soveltuvat sateessa tarpomiseen tai muuhun hyvin syksyiseen aktiviteettiin. Tosin mun sateessa kävely ei ole sitä leffojen romanttista laatua vaan lähinnä "voi helvetin perse kun pitää tulla noin vitusti vettä, mulla sukat nilkkoja myöten märät ja on muuten kylmä"*...

Nyt on soinu melkein tauotta esim. CN Blue, F.T. Island ja muut vastaavat. Voi olla, että talven tullen lipsahdan japsien musatuotannon pariin.

F.T. Island - Hello Hello

CN Blue - I'm a Loner

* = Kyllä joo, kiroilen kuin merimies, jos on vähäkin aihetta suuttumukseen.

Spoilerivaara

2011-09-13T22:59:00.007+03:00

Mulla ois tästä niin hemmetisti sanottavaa ja jauhettavaa, mutta tämä veny jo valmiiksi aivan liian pitkäksi, joten antaa olla näin. Mammuttipostaus, olkaas hyvät:

Otin tuossa pienen sarjamaratonin ja paukuttelin katsoa 20 jaksoa City Hunteria. Lee Min Hon ja Park Min Youngin tähdittämä sarja perustuu Tsukasa Hojon samannimiseen, 35 osaa kattavaan sarjakuvaan. Alkuun on sanottava, että loppua laskematta rakastan koko sarjaa aivan älyttömästi; se on juuri sopiva sekoitus romantiikkasekoilua ja turpaanmättöä - virheineen päivineen.

Tiivistetysti City Hunter kertoo Lee Yoon Sungin (Lee Min Ho) eeppisestä, kostoon pohjautuvasta taistosta Etelä-Korean korruptoituneita politiikkoja vastaan ja sitäkin eeppisemmästä rakkaustarinasta presidentin henkivartijana työskentelevän Kim Na Nan (Park Min Young) kanssa. Muita sarjan keskeisiä hahmoja ovat Yoon Sungin kasvatti-isä Lee Jin Pyo (Kim Sang Joon), Yoon Sungin ystävä ja apuri Bae Shik Joon ja syyttäjä Kim Young Joo (Lee Joon Hyuk).

Tarinahan siis potkaistaan käyntiin sillä, kun vuonna -83 salaiseen tehtävään lähetetty armeijajoukko tulee omiensa ampumiksi ns. puhdistusoperaation yhteydessä. Tästä teurastuksesta henkiin jää Lee Jin Pyo, joka pakenee, kaappaa operaatiossa kuolleen ystävänsä lapsen ja vie tämän mukanaan Thaimaahan. Siellä ahkeraksi mieheksi osoittautuva Lee Jin Pyo pistää pystyyn oman pienen huumekartellinsa, jonka sivussa hän kouluttaa "adoptiolapsestaan" tappajaa, jonka tulevaisuutena on kostaa murhattujen armeijatoverien puolesta.

Reippahat 20 vuotta myöhemmin ninjannotkeaksi neroksi kasvatettu Lee Yoon Sung palaa väärän henkilöllisyyden turvin Koreaan tarkoituksenaan paikantaa ja tappaa viisi vuoden -83 operaatioon osallistunutta politiikkoa. Lee Yoon Sung päättää hoitaa kuitenkin asiat hieman omalla tavallaan ja saa täten medialta nimityksen "City Hunter".

Jotta asiat eivät soljuisi eteenpäin liian yksinkertaisesti, mukaan sotketaan presidentin palveluksessa työskentelevä henkivartija Kim Na Na, jonka niskan takana kummittelevat muisto kuolleesta äidistä ja sairaalassa koomapotilaana makaava isä. Sattuman kautta Na Na ja Yoon Sung päätyvät samaan työpaikkaan. Ei tarvitse olla kummoinen sherlock arvatakseen, että romanssihan tästä saadaan kasaan pykälää pahemmista esteistä ja molempien osapuolten järjettömästä härkäpäisyydestä huolimatta.

Soppaa hämmennetään pohjamutia myöten varsin laajalla henkilökaartilla, joilla suurimalla osalla on jos jonkinlaista luurankovalikoimaa kaapissa. Juonikuvioita on mahdutettu 20 tuntiin enemmän kuin laki sallii ja muutama kiemura tuo hämärästä mieleen ohjelmat kuten Kauniit ja Rohkeat...

...ja juuri tähän sarja kompastuu. Käsikirjoittajat onnistuivat ajamaan itsensä niin pahasti nurkkaan, että viimeinen jakso on suorastaan floppi. Juoneen jää niin ammottavia aukkoja, että niistä mahtuu menemään vaikka rekalla.

Viimeisen jakson koittaessa odotin jotain eeppistä ja mahtavaa, jotain...jotain...hienoa. Sellaista, että voisin ilomielin sulkea selaimen ja olla täysin liikuttunut. Mutta kun ei, niin ei. En tiedä, kuka mokasi, mutta kun sarjan loppupuolella unohdetaan kokonaan joidenkin hahmojen olemassaolo, mutkia kiskotaan suoriksi ihan urakalla ja aikaisemmin viritellyt juonikuviot lakaistaan maton alle, on jossain menty pieleen.

Sarjan juoni kompuroi muutenkin hetkittäin silkan epärealistisuuden takia. Rakas päähenkilömme roiskii vertaan pitkin seiniä ja siitä huolimatta tätä ei saada kiinni millään. Ja kuka ei oikeasti tunnista rakastamaansa ihmistä (henkilöä, joka vielä asuu samassa talossa), kun seisoo ampumaetäisyydellä? Joo joo, olihan siinä jopa puolet kasvoista peittävä naamari...
Muutenkin poliisivoimien täydellinen tohelointi ja oudot ihmepelastumiset karistivat hieman tuota hohtoa.

No se siitä negatiivisuudesta, mites ne hyvät puolet?

Juonen huonot puolet mainitsin jo: paremmalla lopetuksella moni oudohko ja vääntämällä väännetty käänne olisi toiminut ongelmitta. Sarjan aikana viljellyt yksityiskohdat ja lupaukset antavat kyllä ainekset paljon parempaan ja eheämpään kokonaisuuteen, joten on todella sääli, että ne jätettiin hyödyntämättä. Muuten en valitakaan käsikirjoituksen kulusta, koska yleisesti ottaen kyseessä on ihan pätevä tarina.

Sarjan visuaalinen puoli pelaa aivan älyttömän hyvin ihan maskeerausta ja puvustusta myöten. Erityiset pisteet voisin antaa kameramiehille, koska kuvaus on etenkin toimintakohtauksissa hyvinkin sulavaa ja miellyttävää katseltavaa. Kuvauksellisesti lempikohtaukseni oli ehdottomasti stalkkauspätkä, jossa toinen hahmoista näytetään koko ajan pelkästään peilin kautta.

Taistelukohtauksien "koreografille" on myös nostettava hattua, koska taistelut ovat näyttäviä ja no...hemmetin siistejä :D Käsittääkseni näyttelijät tekivät stunttinsa itse - jos näin on, niin Lee Min Ho on aikamoinen ninja.

Näyttelijöiden työskentelystä en osaa tai uskalla oikein sanoa mitään, koska olen niin hemmetin pahasti Lee Min Hon pauloissa, että en saa suustani mitään erityisen puolueetonta. Aasialaisten tyyli näytellä on jotenkin erilainen moneen länsimaalaiseen verrattuna, että arvostelu on senkin takia hankalaa - etenkin naisten ilmeet ja eleet ovat ihan oma lukunsa, olivat ne miten liioittelemattomia tahansa.

Kehuja kerää minun puoleltani myös varsin pätevä soundtrack/OST. Tosin pakko myöntää, että viimeisen jakson kyyneleet vaihtuivat hetkelliseen huutonauruun, kun tekijät onnistuivat sullomaan sen aikaisemminkin mainitun Jonghyunin biisin vielä kerran sinne taustalle...

Yanghwajin - It's Alright

Kim Bo Kyung - Suddenly

Yim Jae Bum - Love

Parit fotot

2011-09-11T14:18:00.002+03:00

Tilaisuus oli vaan taas sellanen, että tuli kuvattua lähinnä ihmisiä, joiden kuvia en viitsi lätkiä tänne. Huppista.

Nopeita päivityksiä

2011-09-07T14:23:00.003+03:00

Tässä nyt pari sekalaista, täysin toisiinsa liittymätöntä juttua:

City Hunter on koukuttava sarja, sitä nyt katsoo ihan vaikka pelkkänä silmänilona päähenkilönsä takia. Ja puhun tällä menolla paremmin koreaa kuin venäjää tai ruotsia. Oikeastaan mun venäjä ja korea ovat tällä hetkellä tasoissa, osaan aina yhtä hyödylliset "Hei, minä olen Kati, olen suomalainen, kahvia, kiitos"-fraasit molemmilla kielillä.

Ja vieläpäs tuohon loppuun biisi City Hunterin OSTista:

Jonghyun (SHINee) - So goodbye

Ehkä joku ylisoitetuin kappale ikinä :D Oikeasti, kohtaus kuin kohtaus, niin tuo on sullottuna siihen taustalle. Ekalla kerralla reaktio oli lähinnä "HERRANJUMALA, JONGHYUN?!". Muitakin biisejä sarjassa kierrätetään aika tehokkaasti, mutta ne eivät pistä korvaan niin pahasti, kun en tunne esittäjiä.

Kalenterihirmu

2011-09-04T11:40:00.004+03:00

Joo, mulla ei oikeasti ole kalenterissa muuta kuin levyjen julkaisupäiviä ja erinäisiä "vie X neuvolaan/terkkarille/uimakouluun". Muuten sitten hahmotan aikaa todella huonosti, olen aina vähän hukassa ja eilen yllätin itseni pohtimasta, että moneskos päivä mulla on synttärit...

Put your hands up!

2011-09-03T20:39:00.001+03:00

2PM - Hands up (East4A mix)

Näihin tunnelmiin, hyvät lauantait vaan :D

Voiko päivä enää ihanammin alkaa

2011-09-02T11:17:00.005+03:00

Puhelin soi - ok.
Ovikello soi - ei niin ok.

Ja vielä edit:

Infinite - Come Back Again

Tuo biisi on soinut koko halvatun viikon päässä ja en millään saanut päähäni, että mikä biisi se on, kunnes Infinite tuli muuten puheeksi. Ja tämä vaikka poikien ekan voiton (M! Countdown) kunniaksi! En edes ole fani, mutta silti katsoin ihan tippa linssissä jätkien itkunsekaista kiitospuhetta... :D

Huh

2011-08-31T23:41:00.004+03:00

Kun ahdistun kunnolla, menen piirtämisen kanssa aivan lukkoon. Silloin en vaan kykene tuottamaan yhtään mitään paperille. Näin on käynyt pidempijaksoisesti vain kahdesti; ensimmäisen kerran isän kuoleman aikoihin (olin varmaan puoli vuotta piirtämättä, maalaamatta ja kirjoittamatta mitään) ja toisen kerran tämän koulusähläyksen kanssa.

Nyt tuntuu vaan niin pirun hyvältä, kun pystyn ottamaan kynän käteen ja tuottamaan jotain ilman pakottamista tai tuskaa. En nyt välttämättä mitään järisyttävän upeaa, mutta silti. Kun olet kärsinyt melkein vuoden täydellisestä art blockista, paperin laitaan vapaaehtoisesti sutaistu koiranpää on massiivisen hieno saavutus.

Mulla on nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oikeasti toiveikas olo, sellainen fiilis, että asiat järjestyvät kyllä. Olen yhä rahavaikeuksissa ja mulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä tahdon elämälläni tehdä, mutta... Ei tästä ole suunta kuin ylöspäin?

Somebody take me away

2011-08-31T21:09:00.002+03:00

Luitte varmaan edes ohimennen edeltävän postauksen ja vaahtoamiset uudesta levystä? Kysehän on siis jälleen kerran k-popista, töttöröö.

Otetaas tähän alkuun pikainen, ulkomuistista ladeltu oppitunti siitä, mistä nyt puhutaan. Kyse on siis vuonna 2008 perustetusta, NH Median alaisuudessa toimivasta poikabändistä, joka kantaa nimeä U-KISS. Alunperin kuusijäseninen yhtye on kokenut ties minkälaista jäsenmuutosta: vuonna 2009 bändi kasvoi seitsenhenkiseksi, kun kaunispoika Kiseop liitettiin mukaan ja 2011 astui mukaan muutama uusi naama vanhojen tilalle.

Takarivin nelikko vasemmalta oikealle: Dongho, AJ, Hoon ja Kiseop.

Eturivissä Kevin, Soohyun ja Eli.

Yhtyettä luotsaa johtaja Soohyun, vokaaleista vastaamaan on asetettu jenkkisyntyinen Kevin, tuore jäsen Hoon ja Kiseop. Rap-osuuksia latelemassa ovat myöskin USA:ssa syntynyt Eli, Hoonin kanssa yhtäaikaa mukaan tullut AJ ja ryhmän nuorin Dongho. Alkuperäinen kokoonpano sisälsi korealais-kiinalaisportugalilaisen Alexanderin ja vokalisti Kibumin, jotka kuitenkin korvattiin tämän vuoden alussa AJ:llä ja Hoonilla.

Vanha kokoonpano: Dongho, Kevin, Kibum, Soohyun, Kiseop, Eli, Alexander

U-KISS vietti juuri äskettäin kolmivuotissynttäreitään ja julkaisi nyt toisen kokopitkän albuminsa. 13 raitaa sisältävä Neverland on sekoitus menevämpiä bilebiisejä (mm. On The Floor ja nimikkobiisi Neverland) ja hitaampia, balladimaisia kappaleita (mm. Someday ja Friend's Love).

U-KISS - Neverland MV

En tiedä, onko viisasta sanoa vielä yhtään mitään koko levystä, koska tiedän, että mieleni tulee mitä luultavammin muuttumaan enemmin tai myöhemmin johonkin suuntaan. Yleensä suunta on tosin vain ylöspäin, koska yleensä rakastun myös niihin haukkumiini biiseihin. Kaikkia kappaleita en ole edes kuunnellut vielä, koska en ole saanut mistään paria raitaa käsiini.

Tämän hetkisen kuuntelun perusteella lemppariviisuni albumilta ovat hyvin pelkistetty pianopimputus Take Me Away ja hieman erikoisemmalla soundilla varustettu Top That. Neverland itsessään kaipaa vähän totuttelua, sillä parin soittokerran jälkeenkään en voi välttyä jonkinlaisilta Lady GaGa-fiiliksiltä. En nyt tiedä onko se huonokaan asia, mutta…niin. Saa nähdä.

U-KISS - Take Me Away

Oikeastaan olen yllättynyt siitä, miten rauhallinen levyn yleisolemus on, vaikka odotin jotenkin jotain paljon särmikkäämpää. Toisaalta rauhallisten biisien runsaan määrän ymmärtää, koska U-KISS:n historia on kuitenkin täynnä asenteellisia jumputuksia (mm. Man man ha ni) ja pojat tahtovat kenties korostaa oikeaa lauluosaamistaan.

Yleisvaikutelma on kuitenkin hieman laimea ja olisin kaivannut ehkä napakampaa kontrastia edellisen levyn 0330:n ja I Don't Understandin kaltaisiin kappaleisiin verrattuna.

+ Hurraa, Kiseop sai piirun verran enemmän kuin ennen, eiköhän oteta vaikka konjakit sen kunniaksi?

(Kuvat ovat U-KISS:n virallisilta sivuilta)

Selityksiä, selityksiä

2011-08-30T23:12:00.004+03:00

Mulla ois oikeastaan piirrettynä jo merkintöjä useampikin kappale, mutta koska olen tuota...hieman...ehehe...laiskahko, skippaan niiden julkaisun suosiolla hieman myöhemmäksi ja keskityn hypettämään U-KISS:n tulevaa levyä:

Voiko se olla miten huono? Ainoa asia, jota oikeasti pyydän ja rukoilen, että olisivat tajunneet tällä kertaa antaa Kiseopille laulettavaa. Siperiassa on enemmän luonnonvaraisia kirahveja kuin Kiseopilla suunvuoroa aikaisemmissa biiseissä. Ei pitäs olla huonosta äänestäkään kyse, kyllähän tuota on sen verran tullut kuultua (niitä vahinkokertoja, kun ovat antaneet miehelle jopa toimivan mikin ja lauseen verran hoilattavaa).

Jo julkaistu Someday on ihan pätevä kappale, tosin itseäni häiritsee kamalasti se, miten identtinen kappaleen alkupimputus on 0330-biisin intron kanssa.

Sivuhuomiona pakko sanoa, että nykyisellään suhtaudun aika varauksella uusiin levyihin, Block B:n New Kids on the Block:n aiheuttama ensijärkytys on yhä tarkasti mielessä.

Ps. Ja nyt ei siis puhuta täysin laulutaidottomasta "ah, olemme kauniita"-ryhmästä, tälleen pienenä esimerkkinä:

Kun suksi ei luista

2011-08-29T13:26:00.002+03:00

Esimerkki siitä, kuinka voit istua maailmanlopun fanfaareihin asti koneen äärellä, mutta et siltikään pääse mieluisaan lopputulokseen ja tarkemmin mietittynä koko idea oli susi jo syntyessään... Tässä vaiheessa yleensä kuuluu heittää piirtolaudalla vesilintua ja keittää kahvit.

Todellisuudessa noita versioita oli varmaan vielä puolet enemmän, mutta en nyt jaksanut ottaa niistä kaikista kuvia (köhköh screenshottien käyttö on ammattimaista köhköh).

Sitä aiemmin mainittua vesilintua vois heittää myös noilla kuulokkeilla, jotka onnistuin taas pistämään päreiksi tänään. Huppista?

Levyonnea

2011-08-28T10:40:00.004+03:00

...taas. Mutta jos lempisarjasi ykköskausi kävelee vastaan hintaan 9,95, niin voiko sellaista kutsua vastustaa? Eeenpä usko.

Sarjahan on siis Pushing Daisies, joka kertoo piiraspuodin omistavasta Nedistä, joka kykenee koskettamalla herättämään kuolleen henkiin minuutiksi - tämän jälkeen Nedin on kosketettava uhria uudelleen ja palautettava tämä takaisin ruumiiksi tai joku muu lähistöllä oleva kuolee.

Ja tämä on taas niitä sarjoja, joissa iskee aivan kaikki. Rakastan sarjan yliampuvaa värimaailmaa, täysin skitsahtaneita hahmoja, erikoista huumoria, normaalista poikkeavaa kerrontaa ja noh...noh...ihan vaan kaikkea.

Katsoin Pushing Daisiesin kokonaan viime talvena, mutta koska sarjassa puhuttu englanti on melko vaikeaselkoista (hahmojen puheessa käytetään hyvin värikästä, kuvailevaa ja idiomeja sisältävää kieltä - ymmärrän paremmin jopa Housen lärpätyksiä) ja ilman tekstejä, jäi sellainen fiilis, että jotain jäi puuttumaan. Uusintayritys siis.

Tätä ja muita lempparisarjojani yhdistää lähinnä kuolema teemana. Bones, Supernatural ja Pushing Daisies käsittelevät sitä jokainen vähän omalta kantiltaan, tämä ehdottomasti...vinksahtaneimmin :D Suosittelen kyllä lämpimästi taas.

Why did I turn on this love show

2011-08-27T01:10:00.004+03:00

Koska parhaat (tai "parhaat") ideat saadaan aina yöllä. En vaan voi vieläkään painottaa tarpeeksi, kuinka paljon tykkään leikkiä Illustratorilla mitä oudoimpiin kellonaikoihin. Harmi vaan, että kangistun vähän kaavoihin ja yleensä käytän samoja fontteja työstä toiseen.

Ja koska nämä työt liittyvät aina johonkin biisiin, niin töttöröö, tässä ois;

En voi myöskään painottaa tarpeeksi sitä, miten paljon pidän tuosta kappaleesta ja videosta. Odottelen tässä samalla U-KISSin uutta MV:tä ja biisiä. Varsinainen albumi (Neverland) julkaistaan vasta syyskuun alussa, mutta musiikkivideon pitäisi periaatteessa olla jo näkyvillä?

Mites nyt käy?

2011-08-26T13:58:00.003+03:00

Tästä oon kyllä puhunut blogissa ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti ja mitäs muuta?

Saa tosiaan nähdä, miten nyt käy... :D Mutta koska tykkään selittää, niin lukemista kaipaaville:

Mä olen entinen yltiöabsolutisti, eli just niitä henkilöitä, jotka moralisoivat kaikenlaista alkoholin käyttöä ja periaatteessa mitä vaan viinaan liittyvää. Tämä asenne sitten lieventyi jossain lukion kolmosen tienoilla, mutta juomaria minusta itsestäni ei saa vieläkään. Mulla on iso läjä syitä omalle juomattomuudelle tai muuten vaan niukalle alkoholin käytölle, mutta se ei tarkoita, että en voisi juhlia tai pitää hauskaa niiden kanssa, joille viina maistuu.

Olen aika usein kuski, siedän jopa melko hyvin kännisiä ihmsiä jne. Oikeastaan taidan olla niin pahassa syntymähumalassa, että riehun, tanssin ja lauleskelen muiden mukana ihan ilman ulkopuolisia huumausaineitakin... Eli jos bongaatte minut baarista pomppimassa korokkeella tai lauleskelmasta neljältä aamuyöllä keskellä katua, niin voitte olla aika varmoja, että selvänä mennään, vaikka ei siltä vaikutakaan.

Mun suhtautumista vois valoittaa kertomalla vähän taustoja. Olen kasvanut perheessä, jossa käytetään viinaa aika runsaalla, perisuomalaisella kädellä ja teini-ikäni pyörin pääasiassa porukoissa, joissa alkoholi ei ainakaan ollut täysin vieras aine. Sattuipa samaan porukkaan muutama sellainen, joiden tiedän kokeilleen huumeita, tupakka nyt kuului lähes jokaisen huulille. Tosin läheisemmät kaverit eivät tiettyyn aikaan käyttäneet ollenkaan alkoholia tai muita päihteitä.

Eli tiivistettynä:
Käyttäkää tai olkaa käyttämättä, mulle se on aivan sama. Oikeastaan mun asenne on nykyään kamalan moneen asiaan tuo sama, mutta siitä joskus toiste enemmän.

Ps. Jos tämän kaltaiset postaukset saavat sinut poistumaan lukijalistalta, niin viitsitkö vihjaista, että miksi? :D

I'm gonna be a bad boy

2011-08-25T21:57:00.003+03:00

Hahmoluonnostelua pitkästä aikaa, jonkinlaista ideointia kait?

Tätä katsoessani tajusin, että pitäs opetella pitämään vihkoa pystyasennossa kun luonnostelee. Mittasuhteet vääristyvät aivan järjettömästi, kun paperia pitää vaakatasossa edessään. No mutta joo, nopea kuulakärkikynäsuttailu, joten ei niin väliksi.

Pikaista suttua

2011-08-25T11:25:00.003+03:00

Olen nyt kuluttanut pari päivää löytämällä lempiartistini uudelleen ja sen kyllä huomaa hetkittäin pukeutumisestakin. Tämän lisäksi olen tehnyt kenkäinventaariota, lenkkeillyt ihan liikaa, itkenyt silmät päästäni sotaleffaa seuratessa (mikäli mahdollista, itkin enemmän toisella katsomiskerralla kuin ekalla) ja ollut koekaniinina hiustenleikkuussa täysin amatöörille kaverilleni.

...okei, jälkimmäinen oli täysin oma ideani, ei mulla köyhänä ihmisenä ole varaa johonkin kampaajaan :D Ja tänään lyhenee tukka vielä lisää, koska tämä ei nyt ole edes lyhyt, vaikka pituudesta lähti varmaan yli 10 senttiä. Vielä kun sais uuden värin päähän, niin ois bueno.

Ja niin ne hetkellisesti unohdetut lempparit? No tuskin on vaikea arvata:

Tykkään tuosta live-versiota aivan älyttömästi, vaikka ekalla kuuntelukerralla se olikin aikamoinen sekamelska. Mystisesti se kuitenkin selkiytyy mitä enemmän sitä kuuntelee...

Koska tuota miestä ei vaan voi rakastaa liikaa.

Stay away from da voodoo, mon

2011-08-24T23:59:00.002+03:00

2NE1, rakkaus.

Ja kyllä, otsikko liittyy ainakin melkein, terv. lv. 80 troll hunter, jonka ääni aksentteineen on kuin kasikymppisen, jamaikalaisen, ketjupolttavan viskisiepon.

Tyylillä

2011-08-21T15:44:00.001+03:00

Pelottelin siis naapurin mummot hengiltä kantaessani puita aika yleisseksikkäänä ilmestyksenä. Teen kyllä tätä jatkossakin, eka kerta ikinä, kun en saanut minkäänlaisia allergiaoireita.

Lahjontaa, kiristystä, uhkailua

2011-08-19T16:44:00.004+03:00

No pelkästään lahjontaa, sillä sain äsken itselleni tämmöisiä:

Ylioppilasrykmentti (wtf, suomentaja?) eli tutummin 71: Into the Fire DVD:nä! Näin suurta leffariemua en ole kokenut sitten Boondock Saints-elokuvien löytymisen. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia tuossa mainittuja pätkiä, etenkin 71 on loistava leffa, vaikka sotaräiskintä ei yleensä kiinnostaisikaan.

Ja teemaan sopivasti *köh* toinen lahjus on MACin huulikiilto sävyssä Morning Glory. Näin suurta meikki-intoakaan en ole tuntenut aivan hetkeen, ensimmäinen MACin tuotteeni ja hipoo mun mitta-asteikolla ylellisyydessään Dioria (jota löytyy myös yhden huulituotteen verran tuolta hyllystä).

Meikkejä ja aasialaisia sotaelokuvia, kyllä vaan kaverit (tosin tässä tapauksessa kaveri) tuntevat minut aika hyvin :D Ja jos jo seuraava postaus menis piirrosten merkeissä, nee?

Edistystä

2011-08-16T13:37:00.003+03:00

Uusi vihko! Joka tarkoittaa, että yritän piirtää (ja kenties päivittää) vähän useammin. Olen tosiaan elellyt kohta ties kuinka kauan ilman varsinaista luonnosvihkoa, mutta jos nyt sais otettua itseään niskasta kiinni.

Ja loppukevennyksenä vihkonen, jollaisen ostin kaverilleni (ja itselleni) ns. vitsinä:

Nyt lähden kolhimaan itseni lopullisesti, löysin vaatekaapin perukoilta joskus ysillä ostetut nunchakut.

Ps. Kyllä joo, kaappini ovat täynnä esineitä tyyliin nunchakut, ilmakivääri, koriste-wakizashi... Että tervetuloa kylään vaan, löytyy tuolta nyrkkeilysäkkikin :D

Kiinalainen hevibändi

2011-08-15T21:22:00.007+03:00

(Otsikosta: Jos ei muuten aukene, niin kipittäkääs youtubeen katsomaan Niko Kivelän "Air China"-pätkä.... :D)

Dir en grey, MUCC, Gackt, Kagrra, Miyavi, Morning Musume, KAT-TUN?
Kyllä, Japani on nähty ja koettu kaikessa outoudessaan.

BIGBANG, 2NE1, H.O.T, G.NA, miss A, Jinusean?
Jepjep, korean musiikkiteollisuudessa ei ole jäänyt yksikään kivi kääntämättä.

Mutta nyt, ystävät hyvät, kaipaan jotain lisää! Eli nyt ois tutkimuksen alla kiinalaiset, taiwanilaiset jne. bändit, olkoot vaikka Singaporesta. Mua on pitänyt kiinankielisestä musiikista kaukana se kieli - siinä missä joku lätkii kaikki aasialaiset kielet japania myöten kastiin "ching chong", niin mulle sitä settiä on lähinnä kiina kaikkine variaatioineen. Nyt ois kuitenkin ehkä aika totuttaa korvansa siihenkin, kuulostihan tuo koreakin aika vieraalta alkuun.

Viskelkää suosituksia, saa olla vaikka taiwanilaista alternative rockia, mutta tahdon kuulla. Wikipedia (köh) tarjoaa nyt aika heikosti apua henkilölle, joka ei ymmärrä noita kiinankielen hienouksia.

Terv.
Henkilö, jota on tuo aasialainen mieskauneus viehättänyt todistetusti 14-kesäisestä asti (löysin vanhan päiväkirjani vuodelta 2005 ja merkinnät "helvetin seksikkäästä japanilaisesta miehestä nimeltään Gackt".

No kun muutkin

2011-08-15T13:12:00.003+03:00

Päivänasu! Muotibloggariksi muotibloggarin paikalle?
Propsit sitten rakkaalle kameralleni, jolla oli jonkinlainen parisuhdekriisi tarkennuksen kanssa.

Ps. kuuntelen tässä samalla Harry Potter-pelistä kantautuvia huutoja. Pistää miettimään, että miten menee oikeasti loitsu, jonka minä kuulen kerta toisensa jälkeen muodossa "spongebob"...

Sekalaisia

2011-08-11T11:33:00.002+03:00

Eli luonnoksia! Tuossa on melkeinpä kaikki, mitä olen saanut parin viikon sisällä aikaan... Ja siitä huolimatta se on enemmän kuin muuten koko kesänä. Multa puuttuu yhä piirustusvihko, ensin iski piheys ja sen jälkeen nirsous.

...yrittäkää olla huomioimatta noita aika seksikkäitä photoshoppailurajoja...

You're breaking my heart

2011-08-10T23:10:00.004+03:00

2AM - I Did Wrong

U-Kiss - 0330

Joskus on vaan...vähän tuommonen olo. Oon nyt muutenkin ihan ameeba, kävin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen kuntosalilla ja olen sen jäljiltä hyytelöä... :D Muutenkin mieliala on huidellut aika matalalla ja nyt lempitekeminen on sohvalla makaaminen, katon tuijottelu ja yllämainittujen biisien kaltaisten kappaleiden kuuntelu.

Ja en ole muuten varmaan koskaan kaivannut yhtä paljon kouluun. Tahdon potea aamulla vaatekriisejä, yrittää käynnistää autoa -30 asteessa, kirota aikatauluja, notkua kahvikuppi kädessä pitkin käytäviä ja nuokkua tunneilla. Mutta päätös pitää, ei opiskelua tälle vuodelle.

No fear

2011-08-05T16:09:00.002+03:00

Um juu, olen varmaan lopullisesti sekoamassa? Tosiaan tuo piirtäminen tökkii edelleen, tuhertelin tuon ihan vaan sillä tavoitteella, että on saatava jotain paperille. Hurr.

Harhapolkuja

2011-08-03T11:21:00.002+03:00

Joskus on ihan jees olla iloinen pienistäkin asioista, kuten...

- läjästä kameran muistikortille jääneitä kuvia, joiden olemassaoloa ei muistanutkaan

- uusista (alessa olleista) kengistä

(haters are so going to hate...mutta kun ih, rakastuin)

- Super Juniorin uudesta levystä (voi kyllä!)

(Super Junior - Opera)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin siis, tästä on hyvä jatkaa.

Do you wanna B?

2011-08-02T10:07:00.003+03:00

Jonkinlaista logopyörittelyä taas, oma nimi kait siihen ois jemmattuna ties miten päin. Idea lähti lähinnä YG Entertainmentin (vanhasta) logosta, jos joku nyt sattuu huomaamaan yhteneväisyyttä. Vähän hiomaton versio vielä, tympiinnyin Illun kanssa tappeluun.

Terve ja kiitos kaloista

2011-08-01T11:08:00.002+03:00

Linnunrata-sarja voi aiheuttaa jotain tällaista, mitään muuta en olekaan sitten saanut aikaan.

I wanna be pretty

2011-07-27T22:03:00.003+03:00

Aasiapopin vihaajat voivatkin vaivihkaa kääntää katseensa taas toisaalle... :D

Eka kuuntelukerta: "Oho, aika tylsä."
Toinen kuuntelukerta: "No...kyllähän tää menee..."
Kolmas kuuntelukerta: "No eiiii saatana, ei tästä enää biisi parane."

2NE1 (ja Teddy) teki sen taas. Niin erilainen kuin levyn muut biisit (mm. I Am The Best ja Hate You, joita muuten luukutan aivan jatkuvalla soitolla), mutta silti niin tyypillinen ja pienen sulattelun jälkeen rakastettava kappale. Tykkään aivan hirmuisesti kappaleen lyriikoista.

Videosta itsessään tulee jotenkin mieleen Big Bangin Love songin MV, romuttunutta maisemaa, hidasta vaappumista paikasta toiseen ja poksahdus lopussa. Mutta minkäs teet, minä tykkään.

Odotan kyllä niin innolla sitä, millainen on YG:n versio perinteisestä tyttöbändistä (kuten SNSD), jollaisen lupasivat markkinoille tässä parin vuoden sisällä. Eivät ole tähänkään mennessä menneet kovin paljoa metsään artistiensa kanssa, joten odotukset ovat aikas korkealla.

You can call us the leaders of the new school

2011-07-27T15:51:00.003+03:00

Tai ihan vaan ahdistukseen? Miten ois?

No eipä siinä, hyväksi todetut aseet käyttöön ja YG:n vanhempaa tavaraa soimaan. Eli tässä tapauksessa kuuntelen 1TYMiä, Taebinia, Se7eniä, Jinuseania, YG Familyä.

Collision (Taebin feat. Se7en)

One Love (1TYM)

What?

2011-07-22T11:29:00.003+03:00

Joo, en tiedä. Tuntu vaan siltä? Tämä voi olla seurausta sille hysteeriselle, naapuriin asti kaikuvalle naurukohtaukselle, jonka ansiosta ensimmäistä kertaa purskautin vissyt pitkin pöytää ja hakkasin kämmeneni kipeäksi...

For the rest of my life

2011-07-21T00:01:00.004+03:00

BIGBANG - Until Whenever

En tiedä, piti kirjoittaa jotain fiksua, mutta en keksikään mitään älyllistä. Jos yrittäsin pitää jonkinlaista kulissia yllä, en antaisi itsestäni ihan niin kaistapäistä kuvaa :D Vai liekö jo liian myöhäistä?

Terkkuja vaan, jos jostain löytyy joku yhtä sekopäinen V.I.P, joka tajuaa mistä otsikko on repäisty ja mihin biisi viittaa.

Boo boo boo

2011-07-20T11:00:00.003+03:00

Ei ainakaan ennen kahvia. Kotona ollessa mun aamutervehdys on oikeasti "huu", isän kanssa tervehdittiin toisiamme noin aamulla ja se nyt vaan on jääny :D

Onnistuin muuten pistämään piirtolautani johdon päreiksi. Se...katkesi.
Olen selkeästi kuolemaksi kaikenlaisille piuhoille, mutta onneksi noita varakappaleitakin on ihan riittämiin (vastaavia löytyy pelkästään täältä varmaan neljä).

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme

2011-07-18T11:04:00.002+03:00

Öö, joo. Aamuista ajanvietettä. Onnistuin muuten tuhoamaan täysikokoisen layer-version vahingossa. Hups.

(Asiaan mitenkään liittymätön) EDIT:

iTunesin 25 soitetuinta :D Eli olen kuullut pelkästään Somebody to loven reilusti yli 200 kertaa, koska olen iTunesin lisäksi kuunnellut sen useampaan otteeseen soittimesta, Youtubesta, auton soittimeseta... Enhän minä Big Bangia kuuntele, mutta kun? Mullahan on kuitenkin aika hillitysti musiikkia koneella, olen pyrkinyt karsimaan pois kaiken sellaisen, jota ei oikeasti tule kuunneltua koskaan - eli alle 400 biisiä on nyt.

Cosmic Blue

2011-07-18T00:31:00.003+03:00

Joo, ahdistun aivan helkkarin helposti, jos joku tuppautuu liian lähelle (tai ylipäätään lähietäisyydelle) ja pidän myös suuria tapahtumia epämiellyttävinä ihmismäärän takia. Olen muutenkin hetkittäin äärettömän epäsosiaalinen persoona ja viihdyn varsin mainiosti pitkiäkin aikoja yksin.

Otsikosta: hiusväri "Cosmic Blue" on todella nimensä veroinen - ainakin päänahassa. Näytän parhaillaan siltä, että joku olisi kipannut pullollisen mustetta tuonne tukan suunnalle. Seuraava väri voisi olla vihreänmusta, koska kaikki muut mahdolliset värivariaatiot (sininen, violetti, punainen, ruskeaan taittava) onkin jo kokeiltu.

...siis ihan oikeasti. Sellainen "jaehyon vihreä" (google auttaa tässä).

Kai olen muistanut mainita...

2011-07-17T01:16:00.001+03:00

...että rakastan Daesungia aivan mielettömästi?

Öitä vaan ihmisille, tämän turvin on hyvä lähteä nukkumaan.

Luonnostelua ja yleistä fanittelua

2011-07-16T10:36:00.003+03:00

Jos minä jonkun elukan osaan piirtää ulkomuistista edes vähän sinne päin, niin se on hevonen. Lapsuuden heppakausina tahkosin kaikki paperit täyteen heppoja ja luin niin ahkerasti Lena Furbergin sarjakuvia ja piirrosoppaita, että pakostihan tuosta on jäänyt jotain päähän.

Nyttemmin ajateltuna voi miettiä, että miksi helvetissä piti tapella kaikkein vaikeimpien piirroskohteiden (ihminen ja hevonen) kanssa, mutta noh. Kait siitä jotain hyötyä on ollut.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun, olenkin ollut tarpeeksi kauan hiljaa K-popista...

Jos kuuntelee korealaista poppia, ei voi olla törmäämättä niihin toistuviin kappaleisiin/koreografioihin, jotka kuuluvat lähes jokaisen ryhmän valikoimiin - yleensä täysin vitsillä, yleisen nöyryytyksen ja yleisön huvituksen vuoksi.

Biiseistä suosikkini on Run to You (alkuperäinen biisi on DJ Docin), jonka ovat vetäneet ainakin Block B, Big Bang, Super Junior ja SS501. Tämä ei kuulu läheskään yhtä pahasti siihen vitsikategoriaan kuin tuo seuraava.

Koreografioista eeppisin lie Karan Mister, jonka niin moni poikabändi on joutunut esittämään jossain vaiheessa uraansa. Toinen melkolailla tätä vastaava on Brown Eyed Girlsien Acracadabra.

2PMn Wooyoung ja Nichkhun sekä B2STin Yoseob ja Kikwang. Yoseob (blondi punaisissa housuissa) on oikeastaan ainoa, joka näyttää tykkäävän tuosta...Wooyoung *sydän*

Kellekään ei liene epäselvää, että nauran aivan hervottomasti tuon alemman kaltaisille esityksille?

Korean dream

2011-07-14T15:32:00.003+03:00

Kokonaisuudessaan tuo lista olisi siis Bulgaria, Venäjä, Tunisia, Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Viro, Norja ja Ruotsi. Venäjällä olen käynyt useamman kerran, ensimmäisen kerran joskus vuoden ikäisenä ja nää meidän matkat ovat sijoittuneet yhteen pikkukylään keskellä ei mitään. Ei mitään luksusmatkailua siis, köyhää ja harvaanasuttua seutua.

Toivelistalla Japani ja Etelä-Korea kulttuurisyiden takia, Irlanti ja Islanti maisemien. Toisaalta tahtoisin myös nähdä Intian, Marokkon, Perun, Egyptin, Kiinan... Kaupungeista Venetsia on myös ikuisuushaave.

Eniten muuten tykkään matkailussa siitä matkaamisesta itsessään. Siis siitä, että istutaan junassa, autossa, lentokoneessa, bussissa tahi vastaavassa kulkuneuvossa ja ollaan vaan. Tykkään myös matkata asuntoautolla ja veneellä, patikointi ja telttailu ovat myös jees. Eli kotimaamatkailu on myös kivaa.

Billion dollar baby

2011-07-14T10:09:00.004+03:00

Olen selkeästi enemmän syksyihminen, ihan jo pukeutumisenkin perusteella. Tykkään vetää päälle takin, huivin, pipon, tennarit, farkut ja ties miten monta muuta vaatekerrosta ilman, että tarvitsee murehtia, paleltuuko niin hengiltä vai paahtuuko elävältä. Erityisen ahkeraan oli viimekin syksynä käytössä velipojan Afganistanista tuoma huivi.

Voisin muuten täyttää vaatekaappini ihan vaan miesten/poikien puolelta ostetuilla t-paidoilla. Tykkään niiden mallista, materiaalista ja printeistä niin hemmetin paljon enemmän.

Materialistin onni

2011-07-13T19:38:00.002+03:00

Takki! Kengät! Rannekello!
Etenkin tuosta takista olen hurjan innoissani, koska olen haaveillut nahkatakista (tai tässä tapauksessa "nahka") ties kuinka kauan ja nyt vasta sain sitten ostettua sellaisen. Näytän kylläkin ihan pojalta se päällä, mutta seeeee ei taida olla mitään uutta?

Ja otsis on vinompi kuin eräs nimeltä mainitsematon torni Italiassa, mutta väliäkös tuolla, tykkään. Kengät ovat kamalan kivat remmiviritelmät 11 sentin kiilakorolla, omnom.

Joku voi tosiaan huomata, että en ihan täytä näitä perinteisiä sarjis/piirrosbloggarin kliseitä...

Väliaikatiedote

2011-07-12T23:27:00.003+03:00

Pahoittelut pienestä radiohiljaisuudesta, olen kuluneen viikon ajan toimittanut jonkinlaista kotiorjan, lomalaisen, lapsenvahdin ja turistin virkaa niin suurella antaumuksella, että muuhun ei ole jäänyt aikaa.

Jospas loppuviikosta sais jotain taiteellista (tai "taiteellista") aikaan.

Ps. Ihan korvaamattoman huvittava fiilis taluttaa hurttaa, joka herättää ohiajavissa autoilijoissa "HERRANJUMALA MITEN ISO KOIRA"-reaktion - etenkin kun sen voi huomata ilman varsinaista kuuloyhteyttä.

Päivän luonnos

2011-07-06T15:05:00.001+03:00

Mä tahtosin kehittää tyyliäni johonkin suuntaan, mutta kun en yhtään tiedä, että miten ja mihin. Snif.

Mörkö

2011-07-06T10:28:00.002+03:00

Mulla on siis tuttavapiiri täynnä eloveenablondeja, joiden rinnalla näytän aivan haudasta nousseelta. Muuten en yleensä edes kiinnitä asiaan mitään huomiota, mutta kun valokuvat... Niissä kun oikein korostuu ihon kalpeus ja tummat silmänaluset :D

Lapsenahan olin ihan vaaleatukkainen, mutta sitten tapahtui jotain ja koko letti tummeni maantienharmaaksi. Joskus lukioikäisenä keksin sitten vetää koko pään mustaksi - tavoiteltu tulos oli kylläkin tummanruskea, mutta mikäpäs se kotivärjäyksellä menisikään kohdilleen.

Vitutus Maximuksen hoito

2011-07-05T00:19:00.004+03:00

Kun ahdistaa, niin mitä teen?

No tietenkin metsästän käsiini kaikki mahdolliset idoliryhmien tanssikoreografiat, mielellään harjoitusversiot niistä. Tässä on taas sellainen aihe, josta voisin puhua loputtomiin. Yleensä syynään nuo videot alusta loppuun useamman kerran, monesti niin, että seuraan yhtä tanssijaa kerrallaan. Sitä paitsi mulla on jonkinlainen syvä rakkaussuhde koreografiavideoita kohtaan, koska tutustuin Big Bangiin niiden kautta.

Eri ryhmissä ja yhtiöissä on eroja. Suurin ero lienee taustatanssijoiden käytössä. YG Entertainment käyttää hyvin runsaasti taustatanssijoita, muilla firmoilla luotetaan lähinnä bändien omaan osaamiseen. Toisaalta myös tanssitaidot vaihtelevat ryhmältä toiselle: siinä missä Teen Top ja SHINee ottavat haltuunsa minkä tahansa askelsarjan, koko Block B tuntuu vihaavan tanssimista ja Big Bangin T.O.Pn tanssitaidot ovat melko surullisenkuuluisat...

Tanssisalien vertailu on myös allekirjoittaneen mielestä aivan äärettömän suurta hupia. Esim. YG:n treenisalissa suorastaan haisee raha, jos vertailukohtana käytetään T.O.P median tai SM Entertainmentin tiloja. Ette uskokaan miten suurta riemua voi repiä ihan vaan sen huoneen katselusta :D Tykkään metsästää taustalta hupsuja yksityiskohtia, kuten lavarajana käytettyjä kahvikuppeja ja sateenvarjoja tai nurkassa lojuvia hulavanteita.

Teen Topin "Supa Luv". Tämä on sellanen pätkä, joka pudotti multa leuan lattian tienoille, tuo jätkien tanssin yhtäaikaisuus on pelottavan hyvä. Oikeasti. Pelottavan nuoriakin ovat, maknae tais olla -95?
Toooosin tahtoisin tietää, miksi pojilla on hehtaarin kokoiset nimilaput rinnuksissa :D

Boyfriendin "Boyfriend"-biisin koreografia. Huomaa, että nämä erityisen nuorista jäsenistä koostuvat, söpöyskonseptilla pelaavat ryhmät panostavat tanssiin todella paljon, paljon enemmän kuin esim. Big Bang.

Ja sitten tätä taustatanssijoiden riemujuhlaa. YG:n taustatanssijoita olen tuijotellut jo niin paljon, että tunnistan suurimman osan miestanssijoista, selkeimmin erottuvimpina "viiksimies" (jos joku tietää jätkän oikean nimen, saa jakaa sen kanssani. Kyseessä on siis tämä viiksekäs herrasmies, jolla on tuossa Se7enin videolla musta t-paita ja vaaleat farkut) ja Kwonnin kaksoset.

Toinen huraa-huuto ammattitanssijoille. Siis ihan helkkarin pätevä ryhmä löytyy selkeästi myös Kim Hyun Joongin taustavoimista, kattokaa nyt.

Huomenna jos yrittäisin piirtääkin? Ehhee :D